Taas on yksi ihanan auroinkoinen aamu. Silmät vielä unen jäljiltä odottavat heräämistä.
Olen miettinyt, että pitäisikö liittyä paikkalliseen syöpä yhdistykseen.En tiedä onko siitä mitään hyötyä, täytyisi ottaa selvää.
Olen myös miettinyt tulevaisuutta, mikä minua odottaa.
Tulevaisuus on auki ja ehkä on hyvä niin. Jokaiselle päivälle riittäköön vain sen päivän huolet ja ilotkin.
Odotan hartaasti, että tulee se aika, jolloin voin toimia normaalisti, jolloin ei tarvitsisi ottaa särkylääkettä. Toisaalta leikkauksesta ei ole kuitenkaan ole vielä pitkästi aikaa. Haavakin vasta on alkanut paranemaan.
Ison leikkauksen jälkeen ei kait voi odottaa 2-3 viikon parantumis aikaa.
Jääkäämme siis odottamaan ja ottakaamme rauhallisesti.
Kyllä tulee aika, jolloin särkylääkkeitä ei tarvitse. Tai ainakin voi vähentää. Olet ilmeisesti lukenut siitä blogissani. Voi miten iloiseksi tulinkaan kun löysit tiesi sinne! Leikkauksesta toipuminen on niin hidasta ja tylsääkin aikaa, kirjoittaminen ja rukoileminen ovat kuitenkin aina saatavilla. Jaksamista ystäväni!
VastaaPoista