Mitäpä tässä.

Mitäpä tässä tänään. Viikonloppu meni oikein mukavasti ja torstaita tässä nyt odotellaan. Onneksi ei tarvitse mennä sinne lääkäriin yksin tuloksia kuulemaan vaan poika tai tyttö lähtee mukaan tai lähteköön molemmat jos haluavat.
Ex on ollut mukana aiemmin henkisenä tukena, mutta nyt on työvuorossa eikä pääse.

Viikonlopun aikana olen saanutkin rohkaisevia kommentteja, joten nyt ei pelotakkaan enää korkeintaan jännittää mitä tuleman pitää. Toivottavasti saan hyvän joulu lahjan siltä lääkäri käynniltä - we hope so!

Alkaa tässä myös tuo tunne elämä piristymään, nähtäväksi jää mitä ja milloin tapahtuu - edes pientä ratkaisevaa askelta.
Kaikki on Herran kädessä.

"Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan."

  Ps. 16:1

....helpotti....

....,kun sai puhelimessa puhua ja purkaa asioita parin ystävän kanssa. He toivat minut realistiselle tasolle ja nyt on parempi olo.

Taas piti Taivaan Isä omastaan huolen....pelkkä huokaus riitti tuomaan ystäviä avuksi. Toinen ystävistä lupasi tulla huomenna käymään.

Hätä itseni puolesta.

Olen maassa, tosi maassa.Mieleni tökkii. Tunnen itseni hylkiöksi,saamattomaksi,toisten hyväksi käyttäjäksi,  en tunne itseäni samaksi kuin ennen, vaikka en sitä kuulemma ole.
Vaikuttaako minuun tulevat kokeet ja lääkäri? Ehkä, en tiedä. Rasitanko läheisiäni liikaa?

Kuten huomaatte tunteet on tosi päällä juuri nyt. On ikävä ja paha olla.
Hoitojen alettua menkat loppu, johtuuko tämä hormonalisista syistä - sitäkään en tiedä.

Jeesus missä olet???? Auta!!!

Pullo verta.

Nyt on taas käyty antamassa pikku pullo verta syöpätuumoreita varten. 2 viikkoa ja tulokset tulevat. Eli silloinhan on ne ultrat, verikokeet ja lääkäri. (3.12)
Jännää tulee olemaan.
Huomenna tai maanantaina saadaan astianpesukone helpottamaan koti hommia ja varsinkin tyttöä, joka paljon joutuu siivoilemaan ja tiskaamaan silloin kun minusta ei ole.

Niin se ain on todettava, että sytojen jälkeen 4 päivää menee alamaissa ja 5:tenä päivänä alkaa helpottamaan. Vaikka syto tiputuksen aikana tuntuu ettei tästä selviä ikinä.

Onneksi on nyt ainakin 2-3 viikkoa ilman sytoja. Saa olla rauhassa siitä tuskan ajatuksesta.

Tuloksia odotellessa.

Hyvää tätä päivää. Kuva on otettu tänään ja reilu 20kg kropasta vähennettynä 2008 keväästä alkaen.

Viime torstaina oli siis 6:des syto kerta. Tänään tuli postista aika 3.12.2009 aamulla verikokeisiin ja ultraan ja iltapäivällä lääkäri kello yhden jälkeen. Sitä ennen nyt torstaina käyn otattamassa ne tuumori arvot, joissa menee se 2 viikkoa.
Ilmeisesti 3.12 ei ole syto kertaa vaan nuo väliaika tutkimukset.
Jännää on - liiankin kanssa, mitä tulokset kertovat.

Tällä hetkellä hajuaisti tekee tepposiaan. Tunnen ikäänkuin ne sytojen hajun nenässäni ja ylipäänsä kaiken hajun vähintään kaksinkertaisena.
Yritän - huom! yritän pysyä toiveikkaana ja rauhallisena, mutta välillä korvien väli ei suostu yhteistyöhön - kurjaa.

Alla illan tunnelmakuva.

Armossasi on minulle kyllin.

Niin ohi on..., mutta tunteet vaihtelee. Välillä on ihan rauhallinen olo ja välillä on sellainen tunne skaala päällä ettei tiedä miten olisi - pelottaa, jännittää, paniikki iskee.
Eilen psyk.polin lääkäri soitti ja kysyi vointia - kerroin ettei oikein pramea. Kirjoitti pahimpien päivien varalle rauhoittavaa.
Toivon vain, että seuraavat kokeet 3 viikon päästä kun lääkäri ne kertoo olisi positiivista kerrottavaa.

Rakas Jumala, rakkaan Poikasi nimessä lohduta, kanna, anna voimia ja mielen tyyneyttä, että jaksan kulkea joka päivä. Sinun armossasi on minulle kyllin, auta minua ymmärtämään ja kokemaan armosi niinkuin Sinä olet meidät tarkoittanut sen ymmärtämään ja kokemaan se. Sinä näet minun päiväni, kiitos siitä rakkaudesta, jonka vain Sinä voit antaa.

Ohi on taas kerran.

 Paistaa se päivä risukasaankin, mikei sitten myös meille. Nautitaan Herran huolen pidosta.

Taistelutanner.

Syöpä = taistelutanner. Kaikki tunne skaalat on käytävä läpi. Ja pahin niistä tunteista on putoaminen pohjalle, josta on vaikea päästä ylös. Tunne on niin voimakas, että tuntuu kuin hukkuisi siihen, se on tunteista pahin se vie niin mukanaan, ettei toivoa tahdo nähdä vaikka se olisi vieressäsi. Tuo tunne tuo mukanaan myös pelkoa.
Jos positiivista täytyy hakea tästä tunteesta niin se on se, että sieltä on suunta vain ylöspäin, kohti sitä toivoa, joka kantaa.

Tämän kirjoituksen kirvoitti kirjoittamaan blogi "Maahan! Odota!" Voimia ja siunausta Leen@:lle, olet nyt Isän kannettavana.

Torstaita odotellessa ja mieltä valmistamassa.

Lumi tuli ja suli.Minä tsemppaan itseäni taas torstaita varten, toivoen, että käsi ei tiputuksessa tulisi niin kestämättömän kipeäksi kuin on tullut - varsinkin viime kerralla.
Keskiviikkona käyn veri kokeissa ja sikapiikkiä en ole vielä ottanut.
Asiasta täytynee keskustella torstaina, sillä piikillä on 50% teho hoitojen aikana, välissä ei ole kuin 2 päivää milloin sen voisi ottaa.
Aika tiiviisti olen pysytellyt koti oloissa etten saisi tuolla ihmis massassa tautia päälleni.

Sitä en tiedä mikä olisi järkevää - onneksi lähipiirissäni ei ole flunssaisia nyt muutenkaan. Kylläpä sen torstaina kuulee miten menetellä vaan tiputuksen jälkeen en voi sitä kuitenkaan ottaa mahdollisten piikistä tulevien oireiden vuoksi.

Eli koto lienee paras paikka nyt tällä hetkellä, vieraita meillä ei liioin käykkään paljon ja oma väki pesee kätensä kun kulkevat.
Nyt toivotaan, että koko sikatauti menisi ohi Suomen maasta ja koko maapallolta.

KIITOS.

KIITOS HALAUKSISTA!  ME KAIKKI TARVITSEMME NIITÄ JOSKUS VOIMAKSEMME!

Uusi risti.

"Hän nurkui ja valitti aina, ei kenenkään risti paina

ja lukemattomat kerrat hän kääntyi puoleen Herran.
Ei sovi tää harteille minun,olis Herrani helppo se vaihtaa
sinun. Uuden kantaisin nöyrällä miellä, enkä nurkuisi
enää tiellä.
Kun hän illalla rukoili tälleen, näki unta hän yöllä tälleen.
Väsyneenä taakkansa alla, kulki polulla hankalalla.
Tuli itse Mestari vastaan, vaivoihin vaipuvaa lastaan.
'Minä rukouksesi kuulin', sanoi Mestari hymyhuulin,
'tule kanssani ristitarhaan, saat valita ristin parhaan.
Päivä aikaa on ainoastaan, tule illalla portille vastaan'.
Riemu syttyi kulkijan mieleen, heitti taakkansa portin pieleen,
mikä valtava ristien joukko, täynnä tarhan joka loukko.
'Nytpä valitsen ristin uuden, tuolla risti on kuuliaisuuden,
miten käynee se harteilleni? - ei, ei sovi tää taakakseni.
Entä tuo jonka kilpi on valta, kas noin hankalalta
sekin tuntuu mielestänsä, ei oo etsimänsä'.
Näin ristiltä toisen luokse, hän aamusta iltaan juoksee,
oli vikana milloin mikin, jos kuinka hän sovittikin,
Milloin painoi mihinkin tapaan, yksi olkaan, yksi lapaan,
joku karkea hankasi pintaa, eräs liiaksi rasitti rintaa,
toivat muutamat selkään vaivaa.
Hän kylpi jo kyyneleissään, ei sopivaa ristiä missään,
viime säteitään aurinko heittii, pian pimeys seudun peitti.
Tuli samassa Mestari tarhaan. 'Joko löysit ristin sä
parhaan'? 'En Herra, en löytänyt laisinkaan, jospa
uudestaan etsiä saisin'.
'Jos sallinet, autan mä vähän, mitäs sanoisit ristiin sä tähän?'
'Oi Herra tää helppo on kantaa, jos mulle sen voisit antaa.
Ei mistään liikaa paina, tätä nöyränä kantaisin aina'.
Nyt hymyili Mestari jälleen, Hän hiljaa virkahti jälleen:
' Hyvä, että on sulle se mieleen, sen hylkäsit portin pieleen.
Sait takaisin ristisi oman, tuon oman niin kelvottoman,
se sopii sun harteillesi, se on sun siunauksesi.'
Tää tarina opettaa meitä, usein kulkiessamme vaikeita teitä,
mietimme mielin haikein - on minun ristini vaikein.
Tuskin toisella ristiä lainkaan, miksi minä tän taakan sainkaan?
Jos näin on mielemme milloin, hyvä meidän on muistaa silloin:
On taakoista risti tarhain meille oma ristimme parhain.
Siinä on meidän olkaimme malli - siunaukseksi Luoja sen salli."
Tuntematon tekijä

Lohdutuksen sanoja uskovalle syöpäläiselle.

"Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulet lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta. Minä Herra olen sinun Jumalasi". (Jes. 43:2,3 a).


"Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi - Minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni". (Jes. 41:10).