Päivä on harmaa ulkona, tytär on harjoittelussa ja tulee viimeistään ilta 9:ksi kotiin. Minä istun tässä vaihteeksi kirjoittelemassa teille kun en muuta keksinyt. Tai varmaan alan käymään opiskelumaterriaalia läpi tämän jälkeen.

Olo on ollut ihan ok lukuunottamatta mietteitä tulevista kuukausista. Tytär on nimittäin ajatellut muuttavansa omaan asuntoon kunhan täyttää 18 loppu vuodesta(autokoulussakin jo aloitti, saa mamman auton sitten).
No jolla tapauksessa mitä teen minä sen jälkeen? Jäänkö tähän vai muutanko halvempaan ja pienempään? Jää nähtäväksi.

Mutta varmaan yksinäisyys tulee lyömään päin kasvoja sen jälkeen entistä rankemmin. Miten tulen sen kestämään? Jos olisin terve niin kestäisinkin, mutta kun en ole....pelottaa jo valmiiksi ajatus yksin jäämisestä.

8.11 on lääkäri ihan vain mainitakseni.

Niin tässä nyt vain istun huivi päässä ettei pää palellu. Kyllähän sieltä yllättys ,yllätys mustaa hentoa hiusta lykää, vaikka ennen olinkin ruskea hiuksinen. Tosin syntyessäni minulla oli pitkä musta tukka ja ruskeat silmät. Hiuksista tuli ajan oloon aivan vaaleat ja silmistä vihreät. Ajan oloon hiukset tummuivat ruskeiksi, ne jotka lähti pois.

Hiljaista on. Autojen äänet vain kantautuvat kadulta, ei muuta ja kello tikittää aikaa, niin aikaa paljonkohan sitä on Herra yksin tietää.

Väsyttää ja sauna päällä.

Tulipa oltua naistenpäivillä 4 tuntia.Tulin sitten kotiin kun meinasin väkisin nukahtaa penkkiin.
Sauna on päällä kohta pääsee lämmittelemään.
Kynttilät palamaan ja nauttimaan illan tunnelmasta.

Kysymyksiin vastauksia ja muuta tiedotusta.

Maanantaina tosiaan oli se tiputus ja ma-ti päivät olin kotona, mutta sitten pyysin ystävä perhettä, että kävisikö se heille että tulisin yöksi ja sopihan se. Siellä sain täyshoitoa.


Keskiviikkona tulin sitten kotiin ja onneksi tiputuksen sivu oireet ovat ohi.
Keskiviikkona tulin kotiin n. puoli 9 illalla. Olin rukouskokouksessa ja huomanna lauantaina on seurakunnalla (ruksalla) naistenpäivät, joka on sielunhoidolliselta pohjalta alkaa jo kello 13 ja jatkuu iltaan asti ja sunnuntaina on sunnuntain kokous kaikille - miehetkin saa tulla;)).
 
Paljon olen ajatellut. Luovuttaminenkin on jo käynyt mielessä - olenhan jo 1½-vuotta tätä tietoisesti sairastanut.
 
Kiitos anonyymi kommentistasi (sähköpostikin on minulle olemassa sinnekkin voi kirjoittaa malico@luukku.com )
 
Eilisen nukuin kun kotona otettavaa lääkitystä lisättiin (Xelodaa 8kpl per päivä) ja se väsyttää vaikka yritänkin liikkua ihmisissä etten aivan mökkeenny tänne. 
Pikku hiljaa olen rittännyt myös touhuilla näitä koto hommia - siivoillut ja tiskaillut ja välillä huilannut ja taas jatkanut touhuja.
 
 

 
Nyt on suhteellisen hyvä olla henkisesti, tiputuksen aiheuttamat sivuvaikutukset ovat laantuneet.
 
Olen iloinen, että tiedän minulla olevan tuntemattomia ystäviä, jotka kantavat minua Herran eteen.
 
Toivotan teille runsasta Jumalan siunausta kaikille - palataan taas ja aina saa kysellä jos mieleen tulee kysymyksiä. Ensi kerralla onkin sitten lääkäri tiedossa, joten sittenpä kuullaan taas uutta tauti rintamalta.

Ei!!

Ei taas,,,en haluaaaaa!! Pelottaa ja välillä taas järki tulee peliin.
Huomenna kello 9 se olisi...tiputus!!!!!
Tuki on mukana, mutta silti....kokemus on minun.

Kuinka minesti olen ollut samassa tilanteessa ja silti en totu. Olen arkajalka sanan varsinaisesa muodossaan.

Voi elämän päiviä.

Taas tällainen olo. Maanantai on taas päivää lähempänä. Voi kun sen saisi kierrettyä. Ja mistään ei kuulu mitään. Räntää sataa ja on synkkä päivä ulkona ja sisällä.
Ja taas minä marmatan näitä samoja asioita. Anteeksi!!

Tämä päivä ei ole ollut minua varten. Mitään ei ole saanut aikaiseksi ja yksinäisyys on vallannut alaa sekä ehkä pieni masennus.

Illalla olisi ruksa, en tiedä jaksaisiko mennä sinne vaikka olen eilen viimeksi eräälle ystävälle sanonutkin, että nähdään siellä sitten.
Parempi olisi mennä - siellä tapaisi muita ihmisiä ja saisi jutella.

Mitä lähemmäksi maanantaita tullaan sitä synkemmäksi oloni käy.


Herra vaikuta Pyhän Henkesi kautta minussa tahtomista ja tekemistä. Poista synkkyys ja huono olo mikä minussa on, jotta kykenisin tekemään oikeita ratkaisuja.

Taasko!

Ei tahtoisi, ei haluaisi ajatella, mutta minkäs teet. Ensi maanantai lähestyy. 3 viikon sykli on sulkeutumassa jälleen ja tiputus odottaa. Ei se pistely, mutta ne tunne tilat sen jälkeen kun hoito on taas saatu.
Yritän järkeillä, että ne ovat ohi meneviä ja toivottavasti jos Herra suo tehoavat.
Tuo aikaisemmin mainitsemani uutejuoma, siihen olen nyt lääke vapaalla viikolla saanut luvan kokeilla sitä.

Taas ei tiedä miten tästä eteenpäin henkisesti. Kyllä ihminen on kumma kokonaisuus. Silloin kun on parempi mieli _ hoito ohi ja sivuvaikutuksetkin, niin järki pelaa. Mutta mihin ihmeseen se järki katoaa sen jälkeen?

Tuntuu kuin yksinäisyyskin olisi syvempää. Jos itse et ole aktiivinen ja pyydä ketään käymään, niin yksin saat olla kaikkine ajatuksinesi.

Toisaalta pitäisi muistaa, että Herra ei jätä eikä hylkää. Hän näkee tilanteesi ja antaa avun muodossa tai toisessa ja yleensä ihan yllätäen juuri siihen tilanteeseen missä juuri silloin olet.

Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.

Niin miksi?

Oi tätä siunattua elämää.

Vaikka sairastankin syöpää(ellei Jumalan Poika Jeesus Kristus minua eilen parantunut Jalovaaran kokouksessa)voisin sanoa, että alla olevat korostetut kohdat on kohdallani totta. Koen sairauteni siunauksena ja joka alkaa tuottamaan hedelmää. Jumala on vetänyt minut entisestään niin lähelle, että voin ylpeästi, mutta nöyränä sanoa "Isä, Abba, kiitos kaikesta mitä minussa teet Jeesuksen nimessä.

Jumala lupaa Sanassaan: ”Älkää entisiä muistelko. Älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.” (Jesaja 43:19). Tätä tapahtuu juuri nyt, tätä lukiessasi ,jos uskot, että Jeesus on Herra kuolleista noussut Jumalan Poika!



Ihmiselämä ilman Jumalan armoa on synkkää korpivaellusta ja kuivaa erämaata. Mutta aina uusiutuva siunauksen virta saa kuivan elämämme kukoistavaksi ja hedelmää tuottavaksi. Tätä uutta siunauksen virtaa taas tarvitsemme. Se on tuo Pyhän Hengen voima, joka annettiin alkuseurakunnalle. Apt.2:1-6.

HERRAN HYVYYS ON LOPPUMATON.

Psalmi 30

1 Daavidin psalmi. Temppelin vihkimisjuhlan laulu.

2 Minä ylistän sinua, Herra.

Sinä nostit minut syvyyksistä,

et jättänyt minua vihollisteni pilkattavaksi.

3 Herra, minun Jumalani,

sinua minä huusin avuksi,

ja sinä teit minut terveeksi.

4 Herra, sinä pelastit minut tuonelasta. Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään.

5 Laulakaa Herralle, te Herran palvelijat,

ylistäkää hänen pyhää nimeään!

6 Hänen vihansa kestää vain hetken, hänen hyvyytensä läpi elämän. Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo.

7 Minä sanoin menestyksen päivinä:

"Ikinä minä en horju."

8 Hyvyydessäsi sinä, Herra,

olit auttanut minut vuorille turvaan.

Kun sitten käänsit pois kasvosi,

minä hätäännyin.

9 Sinua, Herra, minä huusin,

Jumalani, sinulta rukoilin armoa:

10 "Mitä hyötyä on siitä, jos minä kuolen,

jos vaivun hautaan?

Ylistääkö maan multa sinua,

julistaako se sinun uskollisuuttasi?

11 Herra, kuule minua ja ole minulle armollinen! Herra, ole sinä minun auttajani!"

12 Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi,

riisuit yltäni suruvaatteen

ja puit minut ilon pukuun.

13 Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun, laulan koko sydämestäni enkä vaikene. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän nyt ja aina.

Päivän miete ja ruusu jakoon.



TÄSTÄ RUUSU JOKAISELLE TÄHÄN PÄIVÄÄN JA SAA SEN TULEVAISUUTEENKIN TALLENTAA.



Me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi näkyviin kuolevaisessa ruumiissamme. 2.Kor.4:11

Mitä mieltä olette,esim. meidät sairauden/vastoinkäymisten kautta annetaan alttiiksi kuolemalle, jotta Jeesuksen nimi kirkastuisi kauttamme?

Sillä alun alkaenkin olen ottanut tämän sairauteni siunauksena, jotta Herra minussa ja minun kauttani tekisi jotain uutta ja näin kirkastaisi Kristuksen ruumista.

Tätä aloin pohtimaan tänään.

Tupla tunteet.

Mitäpä kertoisin.
Olin keskiviikkona naisten raamatun opetus tunnilla. Se oli kyllä piristävää, mutta tuli myös seuraava päivä ja taas piti järkeillä ajatuksensa pois ikävistä asioista. 
Mietin, että tätäkö tämä nyt sitten on jatkuvasti. Jälleen huomasin lääkkeiden sivuvaikutuksena on päällimäisenä suru ja murhe ja tunne tuplaantuu entisestään normaalien tunteiden päälle.

Oi ollappa aina yhtä leppoisa olo kuin kuvan tytöllä.

Anteeksi tämä ainainen valitus