Tunteiden vuoristorataa mennään taas. Mielen valtaa väsymys ja ajatus miksi minä, miksi juuri minulle, paranenko?
Ja jos en kuinka kauan aikaa vielä? Herra yksin tietää.
Nämä ajatukset ovat pyörineet tänään mielessäni ja varmaan monen muunkin syöpään sairastuneen mielessä.
Mihin katosi se rauha , ilo ja luottamus. En tiedä.
Mitä tämän jälkeen? Toisiko huominen takaisin toivon tunteen - toivon niin, koska en haluaisi vaipua epätoivoon.
Miten lapset ja läheiset jaksavat tämän kaiken? En voi auttaa ja ajatuksiani en voi ääneen lausua - suojelen lapsiani tunteiltani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
PÄIVÄN VÄKERRYKSET