Ekat sytot saatu.

Nyt eka satsi saatu, siis eilen.
En jaksa toistaa tähän kun väsyttää,mutta katso linkin takaa.
Otsikko toimii linkkinä.

Jeesus parantakoon teidän haavanne ja suojelkoon mieltänne.
glitter-graphics.com

Tulipa otettua päikkärit.

Tulipa otettua päikkärit. Saa nähdä miten yö unien kanssa käy. No joka tapauksessa huomenna on aikainen nousu. 7:ksi pitäisi mennä labraan, sieltä tikkien poistoon ja sit sos.hoitajalle uudestaan.

Seuraava sessio onkin vasta torstaina, kun menen sinne ekoihin sytoihin. Jaa nyt kuulu puhelimeen viestiäkin pukkaavan - varmaan pitäis kattoa onko se tytöltä vai mitä jännää sieltä paljastuisi.....ei se olikin vain taas joku mainos, deletoin pois.

Jaahas tyttö tuli. Jaksamisia. Palataan viimeistään perjantaina.

Mun uusi kaveri.

Ei tiputettu ei. Ja järkevän päätöksen tekikin lääkäri - meni jopa minun järkeeni. Ensi torstaina sitten aloitetaan.

Haavasta on siis saatava tikit pois ja haavan PITÄÄ OLLA KIINNI.

Viereen laitoin "Lääkitys tiedot" eli noita alkavat tiputtamaan minuun 3 viikon välein + verenpainelääke ja muut tabletit - mitä lie tuleekaan.

Lääkärikäynti oli positiivinen ja kannustava kokemus, kiitos tri.Jekuselle.

Huvitti vähän kun ajattelin aamulla, että tänään tiputtavat tänään ja varauduin siihen ottamalla kirjan mukaan laukkuun ja pari kelan paperia, jotka piti näyttää lääkärille. Mutta kas kun tulin takaisin, niin kassi oli täynnä jos jonkinlaista kirjasta, paperia, lääkepussukka, jossa 2 dosettia ja pieni päiväkirja. Pussukka on kuulemma nyt mun kaveri ja sitä ei saa jättää matkasta pois.

Niin että ihan positiivinen päivä oli tänään.

Huomenna lääkäriin.

Hei taas täältä Kokkolasta!

Kävin siis labrassa(taidan kohta olla täynnä reikiä) ja sos.hoitajalla. Sos.hoitajalla teimme työkyvyttömyyseläke hakemuksen ja hoitotuki hakemuksen. Sairaspäiväraha oikeutenihan päättyy marraskuun viimeinen päivä ja sen jälkeen kela kehoitti tekemään eläke hakemuksen.

Huomenna onkin sitten jännä nähdä aloittavatko hoidot vai vieläkö pitää odottaa. Toisaalta tässä on odotettu jo toukokuun alusta, sillä jo silloin oli tiedossa, että hoidot alkavat.

Lataisivat nyt edes yhden satsin ja 3 viikon päästä katsottaisiin voiko haavan puolesta sitä jatkaa...toivottavasti näin.

Pelkona minulla on, että maksassa pesäkkeet lisääntyvät ja se taas ei liene hyvä juttu.

Olisi myös kiva kuulla miten muilla, joilla on ollut maksassa etäpesäkkeitä ovat hoitoihin reagoineet.

Jos sinulla on kokemuksia omia tai lähipiiristä niin kirjoita ja kerro.

HYVÄÄ YÖTÄ

TÄSSÄ TEILLE RUUSU, OTTAKAA JOKAINEN.
glitter-graphics.com

Voi kähnä!!!!

Saa nähdä voivatko aloittaa sytoja perjantaina, koska minulla on vielä tikit siitä korjaus tikkauksesta ensi tiistaihin asti.

Soitin syöpäpolille ja menen sinne perjantaina. Hoitaja sanoi kysyttyään lääkäriltä, että periaatteessa haavan pitäisi olla täysin parantunut, mutta tämä käynti on kuulemma hoidon suunnittelua. Kehoitti kuitenkin varautumaan siihen, että sytot jos mahdollista aloitetaan jo silloin kuitenkin mahdollisimman pian. Näin ne asiat muuttuvat ja minä kun niin olen odottanut hoitojen alkamista.

Harmittaa, harmittaa ihan tosissaan jos taas saa vain odotusta lääkärikäynniltä matkaansa.

Odotusta perjantain.

Maanantai - odotan perjantaita kuin kuuta nousevaa.

Huomaan taas, että se mitä syö on valittava tarkoin. Kahvi ei sovi - välillä

tuntuu ettei mikään sovi. hain eilen Rela- tabletteja apteekista, mutta eivät auta. Ainoastaan Panadol Zap auttaa ylä vatsan kipuihin. Oi miksi,miksi tuo maksan piti sairastuaja sappikin siinä vieressä, jossa tosin ei ole mitään vikaa.

Toivon vain, että sytot alkaisivat auttamaan ja jos nyt ei kaikkia pesäkkeitä hävitä, niin ainakin voisivat sitten Oulussa leikata loput pesäkkeet pois.

Kannustajia on onneksi paljon ja esirukoilijoita. Rukouksen voima kantaa kummasti eteenpäin ja uskon Jeesuksen kulkevan rinnallani näinä vaikeina aikoina.

Kiitos kaikille tuestanne ja rohkaisun sanoista, vaikka emme henkilökohtaisesti tunnekaan.

Pieniä ilopillereitä.

4 viikkoisia viikareita (äitee karkas ja tässänyt olemme)

Seuraa blogiani bloglovin'in avulla

Uudet tikit, jokaisen tytön unelma!!

Saa nähdä miten syto hoitojen alku onnistuu ensi perjantaina, nimittäin - haava on ollut tulehtunut antibioottia syöty, kirurgi hoitanut ja taas tänään kävin näyttämässä haavaa.

Ja mitä teki kirurgi - leikkasi paikallispuudutuksessa mätä kohdat pois ja jeeeeee....sain uudet tikit 10:neksi päivää. Olisi kyllä kuulemma parantunut, mutta huomattavasti hitaammin - tiedä sitten, mutta tilanne on nyt tämä. Syto hoitoihin ei kuulemma pitäisi vaikuttaa. No se nähdään ensi perjantaina kun menen syöpäpolille.

Onneksi sain tänään sohvan - tosin käytetyn, mutta hyvän missä köllötellä eli siis jotain positiivista.

Päivä toivoa taas täynnä.

Ukkonen jyrisee ja sataa - virkistävää. Juuri äsken kävimme tytön kanssa sohva ostoksilla Ekocentterissä ja löysimmekin 30 eurolla hyvän ja siistin sohvan - tähän asti olemme olleet ilman. Ei se mikään erikoinen ole, mutta täysin käyttökelpoinen, siisti ja eläin ystävällinen.

Haavan suhteen katsomme huomiseen ja katsotaan sitten pitääkö käydä näyttämässä jo nyt sitä kirurgille - näin päätimme sairaanhoitaja naapurimme kanssa.

Myös eräs ystävä kävi rohkaisemassa ja pyysikin minua lähtemään hänen ja miehensä kanssa ruksalle tänä iltana ja luulenpa, että menenkin. Saavat veljet rukoilla täsmä rukouksena haavan puolesta, jotta hoidot voitaisiin alkaa silloin kun aika on annettu. Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

Onneksi minulla on seurakunta ja siellä paljon vilpittömiä tavallisia ihmisiä ystävinä. Kiitos Herralle heistä.

Kirje Roomalaisille 5:1-5

5:1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,

5:2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.

5:3 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,

5:4 mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;

5:5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

Mieli.

Tänään on ollut rauhallisempi mieli kuin eilen. Poika turusta soittelee joka päivä ja suunnittelee kokkolaan muuttoa. (on todella huolissaan tilanteestani).

Hän on tutkinut netistä sairauteeni liittyviä artikkeleita ja taitaa olla enemmän perillä sairaudestani kuin minä. Käy poikar essua sääliksi kun huolissaan minusta ja minun tilastani ja haluaisi selvästi olla lähempänä tukemassa äitiään.

Kun kuulin tilanteestani syöpä lääkärillä, niin ensimmäinen ajatukseni oli: mikä on suhteeni Jumalaan, miten minulle kävisi jos kuolisin?

Sitä asiaa minun pitää tutkia Jumalan edessä rehellisestivain siten saan lopullisen rauhan kävi miten kävi.

Kummaa on, että en ajatellut sairauttani vaan todellakin sitä olenko pelastunut vai en. Niin kuin raamatussa sanotaan "ei jokainen joka huutaa Herra, Herra pääse taivasten valtakuntaan"

Herra pyydän, vahvista uskoani, vaikuta minussa tahtomista ja tekemistä niillä voimavaroilla, jotka minulla on. Kiitos Jeesus, että kuulet lastesi äänen ja vastaat ajallasi ja tavallasi.

Parantumaton...

, mitähän se tarkoittaa. No ainakin selvisi miksi maksaa ei leikattu....etäpesäkkeitä niin monta eri puolilla maksaa. Syto hoidot olisivat alkaneet huomenna, mutta haavan paranttomuuden takia sitä ei voitu aloittaa. Säde hoitoja ei edes aleta antaa.

Syto hoitojen tarkoitus olisi vaikuttaa maksassa oleviin pesäkkeisiin poistavasti/pienentävästi, jotta maksan leikkausta voitaisiin edes harkita.

Tajusin myös, että lääkäri ei antanut minulle moniakaan elinvuosia ellei hoidot auta. Jos päästäisiin leikkaamaan, niin sitten ehkä saisin lisäaikaa.

Surettaa jo pelkästään lasten kannalta.

No joka tapauksessa 3 viikon välein käyn syöpäpoolilla saamassa myrkyt suoneen ja kotona 2 viikon ajan syön lääkkeitä,sitten pidän viikon tauon ja sitten taas myrkyt saamaan. Tätä kestää loppu vuosi, jonka lisäksi tietystikontrolli käynnit, jotkapitävät sisällä ainakin verikokeet ja vatsan varjoaine kuvauksen.

Taasko kipuja.

Tänään on ollut kurjempi päivä. Pallea on ollut kipeä. En tietääkseni ole syönyt mitään sellaista joka sen aiheuttaisi. Vatsa lääkkeitä olen yrittänyt ottaa,mutta ainakaan vielä ne eivät ole auttaneet - toivon, että alkaisivat vaikuttaa,muuten tulee kurja yö.

Onneksi huomenna on se lääkäri, jos nyt sinne asti kestän.

Stressikö tämän aiheuttaa vai mikä? Kenpä tietäisi. Maha möyrii omiaan. Miksi taas, miksi?Oli jo niin hyvä olla ilman kipuja.

Toisaalta on niin ihanaa kun saa purkaa tänne itseään. Pelkästään se jo helpottaa oloa.

Mahtaakohan tätä lukea kukaan muu sellainen, jolla on paksusuolta leikattu? Kommentit teiltä auttaisi vertaistuen muodossa.

Laitan tuohon blogiin sähköposti osoitteeni, niin voitte kirjoitella, jos koette niin.

Lenkille.

Hyvä minä - eka lenkki tehty leikkauksen jälkeen. Tosin se ei ollut kovin pitkä. Itse olisin mennyt vielä pitemmälle (mäen ylös) ja kiertänyt vielä pitemmästi, mutta tyttö sanoi ettei liikaa ekalla kerralla, nyt palataan takaisin.

Mieli olisi tehnyt, mutta kotiin päästyäni huomasin, että olipa hyvä ettei lähetty urheilemaan pitemmästi.

Maanantaina lääkäriin ja sittenpä nähdään miten asiat alkavat sujumaan.

Haava ei ole vielä navan kohdalta täysin parantunut, mutta eiköhän se siitä. Olen kuullut monia vastaavia tarinoita ja kaikissa on ollut onnellinen loppu - se vain vaatii kärsivällisyyttä.

Nyt lähden aterioimaan, kraavialohta leivän päälle ja kaakaota nam,nam.

Yllätys hyökkäys suoliston osalta!

Kaikkea sitä sattuu ihmiselle,jolta on poistettu paksusuolta! Ei naurattanut yhtään silloin hetki sitten, mutta nyt jo huvittaa.

Ilman mitään ennakko varoitusta! No saatatte jo arvata mitä tapahtui:)

Hirvee sotku, no sattuuhan sitä paremmissakin piireissä. On se tuo wc hyvä keksintö ja suihku - yhdistelmänä hyvä.

Onneksi olin kotona, enkä esim. missään, siis missään muualla. Olisi voinut olla hieman noloa.

No nyt ollaan taas kokemusta rikkaampia. Toivottavasti ei toistu.

Se siitä, muuta kummosempaa ei tälle päivälle olekkaan tapahtunut.

Vaikka tulihan tuossa nyt yhden päivän tarpeet täytettyä:))

Ct-kuvaus.

No nyt sekin on ohi - keuhkojen varjoainekuvaus nimittäin. Turhia taas jännittelin.

Maanataina on syöpälääkärille aika. Muutonkin olen tänään ollut aika pirtsakalla päällä - ihanaa olla välillä oma itsensä eikä vain rypeä.

Tahdon tässä sanoa muille syöpäläisille, että ei se elämä aina murjo syöpäläistäkään. Joskus tulee niitä päiviä, jolloin saa tapahtua suurin piirtein mitä tahansa - (tai ehkä ei nyt ihan mitä tahansa)

Huivikin on nyt sitten ostettu kirppikseltä ja pirtsakka tietenkin. Kävimme ystävän kanssa muutamalla kirppiksellä kiertelemässä ja se jos mikä kertoo, että vointini on ollut parempi kuin pitkiin aikoihin.

Hurlunhei ja hellät tunteet tälle päivälle kaikille.

Virta ei kulje.

Ajatus ei nyt solju tänään.

Huomenna keuhkot varjoaine kuvataan.

Ja toivotaan ja odotetaan - parasta.

Kyydin sain huomiseksi ja leivoskahvit päälle.

Sen voimalla tässä huomiseen astelen.

Ja ystäviäni kiittelen avusta kaikesta,

tuesta monenlaisesta.

Yritin.

Yritin tuossa auttaa tyttöä kotihommissa, mutta en pystynyt paljon kun jo leikkaus kohta muistutti itsestään ja tytär sanoi, ettei sinun tarvitse.
Huomenna aamulla pitäisi mennä verikokeeseen ja torstaina keuhkojen varjoaine kuvaukseen.
Tuo varjoaine kuvaus vähän jännittää.....toivottavasti eivät löydä mitään.

Epätoivo ja pelko ovat päällimmäisiä ajatuksia - illalla voi taas olla jo toisin. Se jää nähtäväksi.
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Vuoristorata.

Tunteiden vuoristorataa mennään taas. Mielen valtaa väsymys ja ajatus miksi minä, miksi juuri minulle, paranenko?

Ja jos en kuinka kauan aikaa vielä? Herra yksin tietää.

Nämä ajatukset ovat pyörineet tänään mielessäni ja varmaan monen muunkin syöpään sairastuneen mielessä.

Mihin katosi se rauha , ilo ja luottamus. En tiedä.

Mitä tämän jälkeen? Toisiko huominen takaisin toivon tunteen - toivon niin, koska en haluaisi vaipua epätoivoon.

Miten lapset ja läheiset jaksavat tämän kaiken? En voi auttaa ja ajatuksiani en voi ääneen lausua - suojelen lapsiani tunteiltani.

Ei kurjuutta kummempaa.

Oi tätä toipumisen ihanuutta...edelleen. Kylkilihakset on kuin selkäänsä saaneet.

Muuten olisi hyvä. Oikeastaan alkaa pelottamaan, että toivunko tästä tämän paremmaksi.

Ilmeisesti kyllä, mutta minkäs niille tunteilleen taas voi.

Huomenna saan tietää milloin on syöpälääkärille aika - tulokset on jo tulleet, mutta lääkäri ei ollut vielä katsonut niitä. Toivottavasti ajan saa pian, koska silloin voin puhua tästä toipumisestakin.

Kirjoitelkaa.....

Ottaa pattiin!

Kyllä ottaa pattiin! Tämä toipuminen nimittäin. Ei millään tahdo jaksaa näitä kipuja. En sitten tiedä johtuuko ne noista lääkkeistä.

• Antibiootti haavan takia
• 2:laista särkylääkettä kipuihin (2-3 kertaa päivässä)
• Masennuslääke (Seroxat)
• Verenpaine lääke
• Rela (antibioottikuurin ajan)
• Ja tietysti leikkauksen aiheuttamat omat vaivansa

Paksusuolta kun on poistettu, niin ei vatsakaan ihan kaikesta varmaan tykkää. Tiedä häntä. Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia vastaavan leikkauksen jälkeen.

Kommentoikaa nyt ihmeessä!! Vertaistukea tarvittaisiin. Ja siksi tätä blogiakin osittain pidänkin. Olkaa rohkeita kirjoittelemaan.

Kipu.

Kipu - ei mukavaa. Se tuo pientä epätoivon tunnetta mukanaan vaikka järjen pitäisi sanoa muuta esim."toipumisesi on kesken". Mutta järki ja tunteet eivät kulje käsikädessä, ei ainakaan minulla.

Arkea odotan ja posteljoonia. Missä viipyy kirje tohtorilta, joka hoitoni määrää?

Joko jo huomenna vai vasta perjantaina? Odottavan aika käy pitkäksi ja kärsimys pussi tulee täyteen.

Toisaalta odotan innolla ja toisaalta kauhulla sitä aikaa. Tunteet vaihtelee ja kait niiden pitääkin tuskin olisi normaalia, että olisin täysin viilipytty.

Verensokeri oli tänään hyvä - onneksi. Eli sokeri lääkitys voidaan pitää tauolla. Verenpainetta en ole mitannut. Mittari kun on yläkaapissa tällä hetkellä enkä itse sitä sieltä ala urheilemaan alas.

On tämä kyllä hyvä paikka purkaa itseään. Täältä on hyvä aina itse tarkistaa mitkä on olleet tunnelmat ja olotilat - jes avoin päiväkirja.

Huivi malli.

Tänään on ollutkin rauhallinen päivä. Hieman olen ollut kivun kourissa, mutta toipuminenhan on vielä kesken.

Syöpäyhdistykseenkin kävin tuolta netin kautta liittymässä. Välttämättähän siitä ei ole minulle paljon hyötyä, mutta oman panokseni sinne nyt kuitenkin annan ainakin jäsen maksun muodossa.

Toissapäivänä tyttö kokeili minulle huivia ja sanoi "äiti tämän näköinen sinä sitten olet kaljuna, hommaan sulle tosi nättejä huiveja sitten"

Liikuttavaa miten lapset ottavat tämän sairauden.

Tästä päivästä taitaakin tulla sellainen täysin yksinolo päivä, vaikka soittoja onkin tullut. Oikeastaan ihan mukava olla aivan itsekseen vaikka aluksi ajattelin etten pärjää, mutta näin sitä vaan on menty eteenpäin.

Ja mikäpä hätä minulla tässä nyt olisikaan.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa teille kaikille, vaikka ulkona, ainakin täällä ei ole kovin lämmintä, tuulee ja vettä välillä ripottelee.

Elämän helppous ja vaikeus.

Tänään olisi suunnitelmissa saada muutama ystävä saada kokoon pitääksemme pienen rukous hetken kotonani. Saa nähdä toteuuko sen yksin Herra tietää. Olisi mukava kun saisimme jakaa hengen ravintoa keskenämme.
Eräs ystävä kävi auttamassa siivouksen kanssa ja nyt täällä on siistiä ja puhdasta. Oikein nautin olostani ja puhtaasta kodista.
Itsekkin yritin jotain pientä touhuta ja keräillä tavaroita paikoilleen, mutta se kostautui. En siis vielä ole täysin kunnossa. Joten uskoa pitää, että rauhallisesti täytyy ottaa.

Tytär lähti lasten leirille ohjaajaksi ja tulee sunnuntaina. Nyt on sitten hänenkin mukava tulla leirin jälkeen puhtaaseen kottin, eikä tarvitse heti ruveta siivoamaan. Vaikkaei huolinutkaan siivous apua, niin uskon, että on tyytyväinen kun joku on käynyt auttamassa.

Ote Sana hallussa sivustolta:
Jumala ei tarkoittanut elämää helpoksi. Hänen suunnitelmansa ei ole hemmotella sinua, antaa elämää, joka on "kuin silkkiä vaan". Hän ei aina toimi niin, että joku apostoli rukoilee puolestasi ja sitten Pyhän Hengen voiman kosketus tekee sinusta kerralla uuden ihmisen. Kipeä ja hidas kasvu on terveintä kasvua. Kun sinun sisäinen ihmisesi kasvukivuissaan lujittuu ja oppii kääntymään aina uskon luottamuksessa Jumalan puoleen, sinulle kehittyy sisäinen turvapaikka. Sinä opit nojaamaan kaikissa vaikeuksissasi aina Kristukseen. Uusi luomus sinussa on kuin lapsi äidin helmassa, joka säikähdyksissään tarrautuu äitiinsä. Se on myös luomus, joka voi kasvaa aikuiseksi, täysi-ikäiseksi Kristuksen tuntemisessa, niin ettei pienet - eikä suuretkaan - asiat pahemmin hetkauta. Jumalan kouluissa ollut ihminen voi sanoa pahassakin paikassa: "Ei hätä ole tämän näköinen!"

3 viikkoa takana.

Jeee...3 viikkoa takana. Lääkekuuri haettu ja tyttö leirillä - saan olla nyt vain yksin eikä tarvitse ajatella ketään muuta. Ihminen kun kaipaa joskus ihka omaa aikaa ilman keskeytyksiä.

Ja tyttö saa vähän lomaa kotitöistä. Ystävä tulee huomenna aamulla siivoamaan. Kyllä tämä kämppä imurointia ja pesua tarviikin, sillä eihän 16v tytöltä voi vaatia, että jaksaisi olla tarkempi siivouksen kanssa (vähän on välillä ympäri pyöreätä siivousta).

No se siitä.

Toipuminen etenee vaikka ensin en siihen meinannut uskoa sen verran kipu kalvoi ennen ja jälkeen leikkauksen.

Ellei Jumala annakkaan sitä mitä haluamme, Hän antaa sitä mitä tarvitsemme

Ei voi uskoa.

Sain soiton terveyskeskuksesta - haavassa onkin pöpö ja antibiootti kuuri tulee. Ystävä haki reseptin tk:sta ja menimme apteekkiin.
Lääke, joka oli kirjoitettu oli suht kallis - omavastuu yli 700 euroa - KYLLÄ!
Sanoin ettei onnistu. Pyysin apteekista soittamaan tk:hon ja tiedustelemaan halvempaa vaihto ehtoa.

Lääkäri soitti jonkin ajan kuluttua apteekkiin ja löytyihän se. Tosin sekin maksaa 138 euroa 10 päivän kuuri.
Joutuivat sen tilaamaan ja sen nyt sitten huomenna haen - pakkohan se on, että saadaan pöpö pois.
Kallis haava tuli. Toivottavasti lääke nyt sitten tehoaa ilman isompia ripuleita ja muita kommervinkkejä.

Muuton päivä on mennyt suht hyvin. Onneksi. Mutta olihan tuo aika järkytys taisin jäädä apteekissa toviksi suu auki katsomaan - hetken sanaton olo.

Miksi?

Valvoin viime yönä taas, uni ei vain tullut. Kello kolme yöllä vielä yritin väsyttää itseäni tekemällä sudoku ristikkoa - ei onnistunut nukkuminen eikä sudoku.

Nyt aamulla olen taas hermostunut. Tyttö lähtee lasten leirille ohjaajaksi ja tulee sunnuntaina. Entäs minä...jostain syystä en uskalla olla yksin kotona esim.tänäkin aamuna paniikkikohtaus iski, levottomuus kalvaa, järki sanoo yhtä, mutta tunteet ei seuraa perässä.

En tiedä miksi .... ehkä pelkään yksin oloa, varsinkin nyt.

Jeesus auta!!!!!!!!!!!!!!!!!!

..............................palaan illemmalla........................