Toivoa jokaiselle ja hyvää joulun odotusta.

Tänään Joulukuun 4.päivä. Eilisen jälkeen tunnelmat ovat sekavat...miksi,koska odotin syöpäsolujen kadonneen enemmän. En toki ole pettynyt olihan kuulemani tieto silti positiivista - ei levinneisyyttä ja hoito on purrut odotetusti.
Mutta tämä ihmis mieli kun aina enemmän kuin saa. Helmikuun lopullasitten taas katsotaan kaikki uudestaan(verikokeet, ultra ym.), jos sen jälkeen voisi jäädä pelkälle tabletti hoidolle - näin lääkäri täti sanoi.
Maanantaina on ennen joulua tälle vuodelle viimeinen syto hoito. Sitten ensi vuoden puolella jatketaan.
Lääkäri oli kyllä positiivisen oloinen ja toiveikas vaikka kysyessäni kokonaan paranemisesta ei sitä luvannut vaan, että voipi jäädä krooniseksi ja tabletti hoidoilla kurissa pidettäväksi.
Mutta Jeesus Kristus Jumalan Poika tekee viimeisen päätöksen ei lääkäri. Toivon siis, että Jeesus parantaa kokonaan.
Tätä toivon koko sydämmestäni jokaiselle syöpä blogilaiselle, että Jeesus koskettaisi jokaista sairastavaa.

Armossasi on minulle kyllin.

Niin ohi on..., mutta tunteet vaihtelee. Välillä on ihan rauhallinen olo ja välillä on sellainen tunne skaala päällä ettei tiedä miten olisi - pelottaa, jännittää, paniikki iskee.
Eilen psyk.polin lääkäri soitti ja kysyi vointia - kerroin ettei oikein pramea. Kirjoitti pahimpien päivien varalle rauhoittavaa.
Toivon vain, että seuraavat kokeet 3 viikon päästä kun lääkäri ne kertoo olisi positiivista kerrottavaa.

Rakas Jumala, rakkaan Poikasi nimessä lohduta, kanna, anna voimia ja mielen tyyneyttä, että jaksan kulkea joka päivä. Sinun armossasi on minulle kyllin, auta minua ymmärtämään ja kokemaan armosi niinkuin Sinä olet meidät tarkoittanut sen ymmärtämään ja kokemaan se. Sinä näet minun päiväni, kiitos siitä rakkaudesta, jonka vain Sinä voit antaa.

Kysymyksiä ilmassa.

Tuossa juuri heräsin "päikkäreiltä". Tyttö on kuumeessa ja minä odotan torstaita, mutta en positiivisena kokemuksena.

Äsken tuli oikein ruumiillisena tuntemuksena ja hajuna se tunne mikä on kun syto päivä on ollut. Keho muistaa ja muistuttaa.

Ihan menee sanattomaksi.

Jääkaappi ammottaa melkein tyhjyyttään. Onneksi huomenna tulee sairaspäiväraha,mutta se ei lohduta kuin vatsaa ei mieltä, joka askarteelee jo torstaissa ja sitä seuraavissa päivissä.

Kuinka tyttö jaksaa, kuinka minä jaksan? Kysymyksiä taas ilmassa - liikaa.

Minä huudan Sinua Herra.

Aamu on taas tänään vaikeampi kuin esim. eilen, jolloin olin tosi energinen. Liekö liikaa asioita mielen päällä - mene ja tiedä.

Jotenkin pitäisi saada mieli kuriin ja rauhoittumaan. Tiedän kyllä, että se tästä taas kunhan päästään alkuun. Mieli olisi taas altis vaikka mihinkä, mutta ruumis pistää hanttiin.

Sen tiedän, että syövästä tämä ei nyt johdu vaan se on tuo mieli joka tekee tepposiansa.

Onneksi meillä on taivaallinen Isä, joka kyllä tietää meidän mielemme ja tunteemme, mutta onhan Jeesuskin sanonut, että me emme saa koska emme ano.

Siis Rakas Jeesus minä tuon tässä Sinulle kiitoksen kanssa tiettäväksi, anna minulle yli ymmärryksen menevä rauha sydämeeni ja suojaa minua tänään edestä ja takaa. Ilman Sinun Taivaallisen Isäsi huolen pitoa en jaksa yksin kulkea tätä välillä niin kivikkoista tietä. Kiitos siitä, että autat ja kuljet kanssani, niinkuin olet kulkenut tähänkin asti. Tästä kuuluu kaikki ylistys ja kunnia Sinulle, koska omassa voimassamme me emme voi mitään. Aamen

Vahvoja heikkoudessa.

Ilta on jo käynyt myöhään. Tyttö nukkuu ja minulla on TV7 päällä katson sitä tässä samalla kun kirjoitan.

Tänään on ollut hyvä päivä. Olo on taas tyyni. Kunpa muistaisin tämän olon sitten kun on taas ollut seuraava hoito. Niin päivinä kun on vaikeinta hoidon jälkeen tahtoo unohtua, että se paha olo on vain väli aikaista ja ohimenevää kunhan jaksaa 3-4 päivää.

Kunpa nämä onnelliset ja paremmat hetket jäisivät mieliimme yhtä hyvin kuin huonot hetkemme. Mutta ihmis luonto on parempi muistamaan onnettomat hetket - miksi sitä en tiedä.

Olemme kuin raamatun Elioita erämaassa täysin masennuksisa. Jumalan vastaus oli syö, juo ja nuku. Silloin kun meidän tiellemme tulee "erämaa" synkkä kausi, tehkäämme vain se mikä on pakko pysyäksemme hengissä, ottakaamme tarjottu apu vastaan, se ei tee meistä heikkoja vaan vahvoja heikkoudessa.

Verenpaine.

Jaahas huomenna labraan ja veren paine lääke on toiminut liiankin tehokkaasti, siksi kai väsyttääkin luultavasti (111/71). Sytojen ja 2 viikon kuurin aikana paineet ovatkin toiset ja 1 tabletti täytyy ottaa, mutta näin lääkkeiden tauko ajalla riittäisi varmaan puolikas.

Täytynee keskustella torstaina kun menen 2. kerran sytoihin.

Olo on tosiaan väsynyt henki olisi altis, mutta ruumis ei jaksa. Onneksi huomenna tulee kodinhoitaja, jääköön tiskit hänelle ja muu fiksaus.

Kauhistuin omaa tilaani

Luin tuossa Prognoosin sivustoa ja kauhistuin omaa tilaani - mikä se on? Muutenkin olen ollut tänään hermostunut vaikka kaiken järjen mukaan ei pitäisi olla (syto ja lääkehoidot ovat alkaneet, eikä lääkärikään ole antanut ymmärtää, että hautapaikkaa pitäisi hommata - päin vastoin hän uskoo, että syöpä saadaa jollain tasolla kuriin), muta miksi silti hermoilen ja huolestun?

Tulehdusarvotkin ovat liki normaalit (13).