Tänään on sitten verikokeet otettu ja soittoa ei ole perään tullut eli tarkoittaa, että huomen aamulla sytoihin. Samalla täytyy puhua tuosta verenpaineesta kun äsken mittasin niin eka mittaus oli 107/83 ja toka mittaus 117/83. Varmaan pitää tässä illan mittaan vielä mitata. Meinas vähän huipata nimittäin. Meikä on niin herkkä kaikkeen ylimääräiseen, että heti täyty soittaa yläkerran sairaanhoitajalle (hän ei tosin ole enää töissä oman sairautensa vuoksi)
Olen varmaan liian hermoherkkä eikä mitään varmaan olen vaan ihan tosissani olen. Inhoittava luonteeen piirre,todella inhoittava - säikähdän aivan vähästäkin. Siksi minulla tuo paniikkikin tulee aika helposti.
Kaupassa kävin ja niin lähimässä kuin olla voi ja äkkiä takaisin, ettei vain tapahdu mitään itselleni (esim. mene taju). Joku voi naureskella tällaisille jutuille, mutta jonka kohdalle ne sattuu niin se on totisinta totta. Postilaatikollekkaan ei aina tohdi mennä kun pelkää, että pettää jalat alta.
Rauhoittava piti ottaa kun tulin kaupasta, muutoin panikoisin vieläkin. Tytölle en tohdi edes sanoa sillä hän on nähnyt todellisia kohtauksia minulla ja joutunut soittamaan siksi kerran ambulanssinkin , silloin asuttiin vielä Kälviällä ja oltiin menossa kaupunkiin vaan siitä tulikin reissu terveyskeskukseen - kerran aikaisemmin olin yksin liikenteessä ja samoin Kokkolaan menossa - eikun takaisin ja tuhatta ja sataa terveyskeskukseen.
Voisi tämä elämä helpottaa jo edes siitä kohtaa, koska se on ilkein tuntemani tunne mitä tiedän.
Pelottava tosi pelottava ja todellinen sillä hetkellä.
Piti tänään siivotakkin, mutta arvata saattaa miten siinä kävi - onneksi tämä ei ole mikään kaatopaikan näköinen, mutta olisihan se ollut mukava järjestää paikkoja uuteen uskoon. Olisi ollut mukavampi tulla huomenna sytoista kotiin kun paikat olisi olleet uudessa uskossa. Mutta tänään olen väsynyt, saamaton,laiska ja ties mitä. En koe itseäni perinteisenä äiti hahmona enää vaan sellaisena, josta täytyy pitää huolta. Tosin sellaista henkilöä ei ole.
No niin tämäoli sellainen marina tuokio, toivottavasti kestitte.
