Lohdutuksen sanoja uskovalle syöpäläiselle.

"Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulet lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta. Minä Herra olen sinun Jumalasi". (Jes. 43:2,3 a).


"Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi - Minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni". (Jes. 41:10).

Tiistai 13.10

Olen tänään tyytyväinen itseeni. vaikka päivä on vasta aamussa olen saanut oiottua paikkoja. Tosin nyt iski väsy ja ajattelin istua kirjoittamaan teille.

Tämän viikon torstaille minua on pyydetty todistamaan seurakuntaan siitä kuinka Herra on vaikeinakin hetkinä kuitenkin kantanut minua - on näkynyt vain yhdet jalan jäljet.

Olen yrittänyt hahmottaa mitä kertoisin sanoisin, puhunko omasta päästäni vai teenkö muistiin panoja, joitakin ehkä.

Vaikka välillä täällä valitankin elämän kurjuuttaa, niin parempana päivänä saan taas kiittää siitä kuinka Taivaan Isä on ollut mukana joka hetkessäni ja varjellut minua.

Tiedän kuitenkin, että huonoja päiviä tulee, tuleehan niitä vaikka olisi tervekin.

Oikeastaan ainoa asia mikä näin uskovana vaivaa on se,etten jaksa perehtyä saanaan juuri lainkaan. Siitä minun pitäisi tehdä parannusta. Vaan tässäkin asiassa luotan Herraan, että Hän virvoittaa minua tälläkin alueella - mitään maskia kasvoillan en halua pitää vaan olla oma itseni ja luottaa Herraan, että Hän pitää minut oikealla tiellä.

Taasko kipuja.

Tänään on ollut kurjempi päivä. Pallea on ollut kipeä. En tietääkseni ole syönyt mitään sellaista joka sen aiheuttaisi. Vatsa lääkkeitä olen yrittänyt ottaa,mutta ainakaan vielä ne eivät ole auttaneet - toivon, että alkaisivat vaikuttaa,muuten tulee kurja yö.

Onneksi huomenna on se lääkäri, jos nyt sinne asti kestän.

Stressikö tämän aiheuttaa vai mikä? Kenpä tietäisi. Maha möyrii omiaan. Miksi taas, miksi?Oli jo niin hyvä olla ilman kipuja.

Toisaalta on niin ihanaa kun saa purkaa tänne itseään. Pelkästään se jo helpottaa oloa.

Mahtaakohan tätä lukea kukaan muu sellainen, jolla on paksusuolta leikattu? Kommentit teiltä auttaisi vertaistuen muodossa.

Laitan tuohon blogiin sähköposti osoitteeni, niin voitte kirjoitella, jos koette niin.

Ei kurjuutta kummempaa.

Oi tätä toipumisen ihanuutta...edelleen. Kylkilihakset on kuin selkäänsä saaneet.

Muuten olisi hyvä. Oikeastaan alkaa pelottamaan, että toivunko tästä tämän paremmaksi.

Ilmeisesti kyllä, mutta minkäs niille tunteilleen taas voi.

Huomenna saan tietää milloin on syöpälääkärille aika - tulokset on jo tulleet, mutta lääkäri ei ollut vielä katsonut niitä. Toivottavasti ajan saa pian, koska silloin voin puhua tästä toipumisestakin.

Kirjoitelkaa.....

Miksi?

Valvoin viime yönä taas, uni ei vain tullut. Kello kolme yöllä vielä yritin väsyttää itseäni tekemällä sudoku ristikkoa - ei onnistunut nukkuminen eikä sudoku.

Nyt aamulla olen taas hermostunut. Tyttö lähtee lasten leirille ohjaajaksi ja tulee sunnuntaina. Entäs minä...jostain syystä en uskalla olla yksin kotona esim.tänäkin aamuna paniikkikohtaus iski, levottomuus kalvaa, järki sanoo yhtä, mutta tunteet ei seuraa perässä.

En tiedä miksi .... ehkä pelkään yksin oloa, varsinkin nyt.

Jeesus auta!!!!!!!!!!!!!!!!!!

..............................palaan illemmalla........................