Kipu - ei mukavaa. Se tuo pientä epätoivon tunnetta mukanaan vaikka järjen pitäisi sanoa muuta esim."toipumisesi on kesken". Mutta järki ja tunteet eivät kulje käsikädessä, ei ainakaan minulla.
Arkea odotan ja posteljoonia. Missä viipyy kirje tohtorilta, joka hoitoni määrää?
Joko jo huomenna vai vasta perjantaina? Odottavan aika käy pitkäksi ja kärsimys pussi tulee täyteen.
Toisaalta odotan innolla ja toisaalta kauhulla sitä aikaa. Tunteet vaihtelee ja kait niiden pitääkin tuskin olisi normaalia, että olisin täysin viilipytty.
Verensokeri oli tänään hyvä - onneksi. Eli sokeri lääkitys voidaan pitää tauolla. Verenpainetta en ole mitannut. Mittari kun on yläkaapissa tällä hetkellä enkä itse sitä sieltä ala urheilemaan alas.
On tämä kyllä hyvä paikka purkaa itseään. Täältä on hyvä aina itse tarkistaa mitkä on olleet tunnelmat ja olotilat - jes avoin päiväkirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
PÄIVÄN VÄKERRYKSET