Tänään on ollut rauhallisempi mieli kuin eilen. Poika turusta soittelee joka päivä ja suunnittelee kokkolaan muuttoa. (on todella huolissaan tilanteestani).
Hän on tutkinut netistä sairauteeni liittyviä artikkeleita ja taitaa olla enemmän perillä sairaudestani kuin minä. Käy poikar essua sääliksi kun huolissaan minusta ja minun tilastani ja haluaisi selvästi olla lähempänä tukemassa äitiään.
Kun kuulin tilanteestani syöpä lääkärillä, niin ensimmäinen ajatukseni oli: mikä on suhteeni Jumalaan, miten minulle kävisi jos kuolisin?
Sitä asiaa minun pitää tutkia Jumalan edessä rehellisestivain siten saan lopullisen rauhan kävi miten kävi.
Kummaa on, että en ajatellut sairauttani vaan todellakin sitä olenko pelastunut vai en. Niin kuin raamatussa sanotaan "ei jokainen joka huutaa Herra, Herra pääse taivasten valtakuntaan"
Herra pyydän, vahvista uskoani, vaikuta minussa tahtomista ja tekemistä niillä voimavaroilla, jotka minulla on. Kiitos Jeesus, että kuulet lastesi äänen ja vastaat ajallasi ja tavallasi.
Tuo ajatus siitä, että mitä jos nyt kuolen tai jos tulee ylöstempaus, jäänkö tänne tai minne menen. On varsin tuttua mullekin, se johtuu varmaan siitä, että me uskovina koemme kuitenkin sen asian, että minne olemme menossa paljon tärkeämmäksi kuin sen olemmeko nyt sairaita vai terveitä.
VastaaPoista