ELÄMÄÄ SYÖPÄLÄISENÄ: Sukkatauti.

maanantai 31. elokuuta 2009

Sukkatauti.

<- eikö ole ihanan sininen

Mitäs teille tänään?

Itse soitin syöpä polille ja kyselin labra tulokset - ne olivat ihan ok. Puhuin myös tästä vatsataudista. Antoivat hyviä ohjeita ja kehoittivat myös jättämään Xeloda-lääkityksen tauolle jos alkaa siltä tuntumaan ettei tauti tässä pikapuoliin tokene, sillä sekin voi aiheuttaa vastaavia oireita.

Maitohappobakteereita apteekista runsaasti nestettä ja suolaista syötävää. Tai no oikeastaan sain samanlaisia neuvoja kuin teiltäkin. Gefilusjuomia, ImmodiumPussaa toppuuttamaan vessassa hyppyytä etc.

Muutoin nautin tänään jotenkin siitä, että sataa ja ilma on puhtaan kuulas ja raikas.

Sitten ette arvaa - kun olen noita neulonta ja sukka blogeja seuraillut, niin jotenkin on minuunkin tarttunut tuo sukka innostus. Pitäisi vain pystyä hakemaan lankaa ja puikot ja saada ohje kantapään tekoon.

Voihan vitsi olisi se jotain uutta ja piristävää - raitoja sinne ja raitoja tänne, kantapää eri väriseksi jne. Ihanhan tässä vanhakin innostuu. Itelle jos teen niin mikähän olisi puikoilla silmukka määrä kun mun jalka on niin peeni (kokoa 36).

Sen verran kun tokenen että tohdin lähteä lnka puotiin, niin het haen alotus paketin vaikka paikallisesta Katriina -liikkeestä.Siellä on hyvä valikoima.

4 kommenttia:

Anitta31. elokuuta 2009 klo 13.46
Silmukkamäärä riippuu langasta, puikoista ja neulojan käsialasta. Minulla on nyt Opalin sukkalankaa, silmukoita puikolla 10 ja 2,5 bambupuikot. Sukista tullee kokoa 34-36 eli minulle vähän liian pienet.
Maija-langasta tein sukat 3,5 puikoilla, silmukoita puikolla 10, sukan koko noin 36.
Villasukkahan joustaa, joten terän pituudella voi säätää aika paljon.
VastaaPoista
Vastaukset
Tilu31. elokuuta 2009 klo 15.09
Sukkien kutominen on hyvää ajankulua, puikkojen kilkatus on niin rauhoittavaa, sukkakudin on niin pieni, että sen voi ottaa mukaan vaikka mihin odotusajanvietteeksi ja raitojen sommittelussa saa päästää luovuutensa vapaaksi. Ja miten mukavaa on syyskylmillä tepsutella kotona omatekemät villurit jalkojenlämmikkeenä.
VastaaPoista
Vastaukset
Marja-Liisa31. elokuuta 2009 klo 18.34
Oma tekemät on aina oma tekemät ja siksi rakkaimmat sukat päällä maan.
Ja todella sitä voi pitää mukana ja kilkutella muiden iloksi.
VastaaPoista
Vastaukset
Palaga31. elokuuta 2009 klo 22.50
Tuo tauti vie minutkin aina välistä mukanaa, eikä siihen auta muu kuin neulominen.
VastaaPoista
Vastaukset

Lisää kommentti

PÄIVÄN VÄKERRYKSET

Eräänä yönä mies näki unen. Hän oli kävelemässä rannalla
Luojamme kanssa, kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään.
Jokaisessa näkymässä hän huomasi kahdet jalanjäljet hiekassa;
toiset hänen omansa ja toiset Luojan jalanjäljet.
Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämässään tulivat esille,
hän katsoi taakseen jalanjälkiä hiekassa.
Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella oli vain yhdet jäljet hiekassa.
Hän huomasi myös, että jäljet puuttuivat juuri niinä aikoina,
jolloin hänellä oli kaikkein vaikeinta.
Tämä vaivasi häntä kovasti, joten hän kysyi siitä Luojalta.
Luoja, kun päätin seurata Sinua, sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella.
Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpina aikoina hiekassa on vain yhdet jalanjäljet.
En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin, kun Sinua eniten tarvitsin.
Luoja vastasi, Rakas lapseni, rakastan sinua enkä milloinkaan hylkäisi sinua.
Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet hiekassa, minä kannoin sinua.
M.R.Powers

NÄIN SYÖPÄNI TODETTIIN.

Oireilin ylä vatsakivun kanssa n. 4 päivää ja yötä. Viimein en enää jaksanut kipua ja päätin lähteä hakemaan apua.
Menin terveyskeskukseen n. klo.11 ja kuten arvata saattaa niin odottaahan siellä joutui.
n.klo.13 tunsin, että minulla on kuumetta ja tästä hoitajalle sanoinkin, jolloin hän mittasi lämmön ja totesi yli 38 astetta.
Labrat tilattiin ja hetken kuluttua labran mentyä umpisuolen kohta tuli niin kipeäksi, etten pystynyt olemaan. Niinpä minut laitettiin tippaan ja kipulääkitys sen kautta.
Kirurgian osastolle soitettiin ja ilmoitettiin, että täältä tulee umppari epäily teille.
Niinpä lähdettiin. Ennen klo.17:ta käyttivät vatsan ultrassa ja tulos oli: "Nyt täällä on kyllä jotain muuta kuin umppari tulehdus.
Sisälle siis jäätiin. Verikokeita otettiin. Seuraavana aamuna lääkäri kierrolla totesi, että hän epäilee, että ainakin umpparin alueella on kasvaimeen viittaavaa, mutta koska hän halusi tarkistaa myös maksan ja paksusuolen (olinhan ollut ja olin silloinkin vielä kipeä myös ylävatsasta)
Kivun vuoksi olin 8 päivää sairaalassa.
Maksa biobsia otettiin. Ja seuraavana päivänä lääkärin kierrolla lääkäri totesi, että hänen puolesta voit lähteä kotiin odottamaan biopsian tulosta johon menee viikko ja hän laittaa ajan paksusuolen tähystykseen.
Kun oli aika mennä tähystykseen en voinutkaan, koska tyhjennys ei onnistunut minulta kotona heikon kuntoni vuoksi.
Soitin sisätautien polille ja hoitaja antoi uuden ajan 10.6...., mutta ei mennyt kuin hetki kun lääkäri soitti perään, että tähystys on tehtävä mahd.pian ja antoikin ajan 2-3-päivän päähän.Samalla hän kertoi, että maksassa on pesäkkeitä ja niistä täytyy keskustella Oyksi:n sairaalan kanssa, mutta sytot ym. nyt joka tapauksessa.
Olin yksin kotona ja menin shokkiin tiedosta.
Ennen tähystystä menin edellisenä päivänä jo sisälle sairaalaan tyhjennyksen takia, jolloin sain olla tipassa(minulla on diabetes ja siksi seurattiin sokeriarvoja)
Tähystyksessä olin hiukka tokkurassa kun olin pyytänyt "humauksen".
Siitä selvittyäni lääkäri kertoi, että tulee umpisuolen, oikealtapuolen paksuolen poisto. Maksasta ei osannut vielä sanoa muuta kuin, että jos sitä leikataan, niin koko leikkaus operaatio suoritetaan Oulussa.Ei voitu maksaa leikata vaan leikkaus suoritettiin Kokkolassa.
Nyt sitten tässä odotellaan haavan paranemista.
Näin se vain voi muuttua yhdessä hetkessä koko elämä uusiin puihin.