Uusi risti.

"Hän nurkui ja valitti aina, ei kenenkään risti paina

ja lukemattomat kerrat hän kääntyi puoleen Herran.
Ei sovi tää harteille minun,olis Herrani helppo se vaihtaa
sinun. Uuden kantaisin nöyrällä miellä, enkä nurkuisi
enää tiellä.
Kun hän illalla rukoili tälleen, näki unta hän yöllä tälleen.
Väsyneenä taakkansa alla, kulki polulla hankalalla.
Tuli itse Mestari vastaan, vaivoihin vaipuvaa lastaan.
'Minä rukouksesi kuulin', sanoi Mestari hymyhuulin,
'tule kanssani ristitarhaan, saat valita ristin parhaan.
Päivä aikaa on ainoastaan, tule illalla portille vastaan'.
Riemu syttyi kulkijan mieleen, heitti taakkansa portin pieleen,
mikä valtava ristien joukko, täynnä tarhan joka loukko.
'Nytpä valitsen ristin uuden, tuolla risti on kuuliaisuuden,
miten käynee se harteilleni? - ei, ei sovi tää taakakseni.
Entä tuo jonka kilpi on valta, kas noin hankalalta
sekin tuntuu mielestänsä, ei oo etsimänsä'.
Näin ristiltä toisen luokse, hän aamusta iltaan juoksee,
oli vikana milloin mikin, jos kuinka hän sovittikin,
Milloin painoi mihinkin tapaan, yksi olkaan, yksi lapaan,
joku karkea hankasi pintaa, eräs liiaksi rasitti rintaa,
toivat muutamat selkään vaivaa.
Hän kylpi jo kyyneleissään, ei sopivaa ristiä missään,
viime säteitään aurinko heittii, pian pimeys seudun peitti.
Tuli samassa Mestari tarhaan. 'Joko löysit ristin sä
parhaan'? 'En Herra, en löytänyt laisinkaan, jospa
uudestaan etsiä saisin'.
'Jos sallinet, autan mä vähän, mitäs sanoisit ristiin sä tähän?'
'Oi Herra tää helppo on kantaa, jos mulle sen voisit antaa.
Ei mistään liikaa paina, tätä nöyränä kantaisin aina'.
Nyt hymyili Mestari jälleen, Hän hiljaa virkahti jälleen:
' Hyvä, että on sulle se mieleen, sen hylkäsit portin pieleen.
Sait takaisin ristisi oman, tuon oman niin kelvottoman,
se sopii sun harteillesi, se on sun siunauksesi.'
Tää tarina opettaa meitä, usein kulkiessamme vaikeita teitä,
mietimme mielin haikein - on minun ristini vaikein.
Tuskin toisella ristiä lainkaan, miksi minä tän taakan sainkaan?
Jos näin on mielemme milloin, hyvä meidän on muistaa silloin:
On taakoista risti tarhain meille oma ristimme parhain.
Siinä on meidän olkaimme malli - siunaukseksi Luoja sen salli."
Tuntematon tekijä