Hoidon jälkeinen masennus vaivaa. Otin rauhoittavan. Kipu ei nyt ole niin kova, mutta lääkeiden sivuvaikutus apeus/masennus/pelko seuraavasta tiputuksesta vaivaa mieltä.
Tuki joukkoja kyllä on, mutta taistelu käydään omassa mielesssä ja se on parasta aikaa kovaa taistelua kunnes se tasaantuu. Jokainen joka on samassa tilanteessa varmaan ymmärtää mitä se on.
Osaisikin ajatella, että se on nyt ohi, älä ajattele eteenpäin vaan iloitse, että se on ohi ja saat olla rauhassa seuraavat 3 viikkoa.
Mutta mieli on nyt hauras.
Itkukin tuli hoitoa edeltävänä päivänä ja nyt tänään meinasi taas tulla, mutta en tiedä mikä sen esti.
Ehkä kun on elämää ja ihmisiä ympärillä, niin ajatuksetkin pysyvät paremmin pois ikävistä asioista vaikka ne mielessä käyvätkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
PÄIVÄN VÄKERRYKSET