Aika vierii.

Aika vierii nopeaan. Tässä äsken huomasin taas sen mitenkähän sitä itse pysyy perässä.

3.9.2009 otan taas viimeise "syto" pillerit ennen viikon taukoa. Onko siitä todella kohta taas 3 viikkoa kun tippaletku kämmenselässä olin ja nukkua rötkötin polin sängyssä.

Nyt sitä jotenkin osaa jo valmistautua asiaan. Eka kerralla ei tiennyt mitä odottaa ja se meni hyvin kun tiputtivat sen niin nätist ja hitaasti, toka kerralla sitä odotti jotain samanlaista, mutta se olikin kädelle kovempi reissu ja elimistölle myös (nukuin päivät pitkät tai olin väsyneempi).

Nyt kolmannella kerralla tiedän mitä se on ja osaan valmistautua jo siihen n. 3 päivän käsi kipuun ja siihen etten oikein kykene mihinkään. Mutta toisaalta tiedän myös sen, että annan rauhassa ajan kulua niin se menee ohi - annan itselleni luvan potea ihan rauhassa.

Huomaan myös, että tänne blogi maailmaan ilmestyy yllättäen uusia syöpäläisiä, joiden kanssa on kommentoinut,mutta yllättäen tuleekin tieto - joo on minullakin, mutta en ole kirjoittanut siitä mitään.

Kohta on iltalääkkeen aika tai itseasiassa tässä hötinässä meni jo,mutta nyt lähden sen tekemään.

Jääkää Isän käteen Hän kantaa teitä kun ette itse jaksa.