Vaivalloista kirjoitusta.

Oikeassa olit Leen@. Olen ollut väsynyt ja nukuinkin tiputus päivän. En ole jaksanut kirjoittaa ja nytkin se on vähän vaikeaa tuon pistelevän käsi kivun takia. Kylmän arkuus ei helpota asiaa yhtään. Saa nähdä miten talvella kun nyt jo tuntuu, että naama jäätyy kun pistää edes vähän nenää ikkunan rakoon..

Olo ei ole hyvä.

Nuoriso lähti muutto hommiin ja olen nyt päivä sydämmen yksin. Toivotaan, että joku tulisi käymään.

Masentaa ja hermostuttaa vaikka veriarvot olivat menneet lääkärin mukaan hyvään suuntaan.

Lääkitystä ei muutettu, koska tämä lääke tuntuu teholtaan hyvältä.

Lääkkeet otin äsken ja huomasin, että pitää laittaa vettä pulloon valmiiksi ,jotta siitä tulisi huoneen lämpöistä - jääkaappi kylmää en pysty juomaan. Kaikki muille normaali on nyt minulle taas epänormaalia.

Voimia ja jaksamista tämä kyllä vaatii todella paljon ja henkisiä voimavaroja.

Aika vierii.

Aika vierii nopeaan. Tässä äsken huomasin taas sen mitenkähän sitä itse pysyy perässä.

3.9.2009 otan taas viimeise "syto" pillerit ennen viikon taukoa. Onko siitä todella kohta taas 3 viikkoa kun tippaletku kämmenselässä olin ja nukkua rötkötin polin sängyssä.

Nyt sitä jotenkin osaa jo valmistautua asiaan. Eka kerralla ei tiennyt mitä odottaa ja se meni hyvin kun tiputtivat sen niin nätist ja hitaasti, toka kerralla sitä odotti jotain samanlaista, mutta se olikin kädelle kovempi reissu ja elimistölle myös (nukuin päivät pitkät tai olin väsyneempi).

Nyt kolmannella kerralla tiedän mitä se on ja osaan valmistautua jo siihen n. 3 päivän käsi kipuun ja siihen etten oikein kykene mihinkään. Mutta toisaalta tiedän myös sen, että annan rauhassa ajan kulua niin se menee ohi - annan itselleni luvan potea ihan rauhassa.

Huomaan myös, että tänne blogi maailmaan ilmestyy yllättäen uusia syöpäläisiä, joiden kanssa on kommentoinut,mutta yllättäen tuleekin tieto - joo on minullakin, mutta en ole kirjoittanut siitä mitään.

Kohta on iltalääkkeen aika tai itseasiassa tässä hötinässä meni jo,mutta nyt lähden sen tekemään.

Jääkää Isän käteen Hän kantaa teitä kun ette itse jaksa.

Ei kurjuutta kummempaa.

Oi tätä toipumisen ihanuutta...edelleen. Kylkilihakset on kuin selkäänsä saaneet.

Muuten olisi hyvä. Oikeastaan alkaa pelottamaan, että toivunko tästä tämän paremmaksi.

Ilmeisesti kyllä, mutta minkäs niille tunteilleen taas voi.

Huomenna saan tietää milloin on syöpälääkärille aika - tulokset on jo tulleet, mutta lääkäri ei ollut vielä katsonut niitä. Toivottavasti ajan saa pian, koska silloin voin puhua tästä toipumisestakin.

Kirjoitelkaa.....

Huivi malli.

Tänään on ollutkin rauhallinen päivä. Hieman olen ollut kivun kourissa, mutta toipuminenhan on vielä kesken.

Syöpäyhdistykseenkin kävin tuolta netin kautta liittymässä. Välttämättähän siitä ei ole minulle paljon hyötyä, mutta oman panokseni sinne nyt kuitenkin annan ainakin jäsen maksun muodossa.

Toissapäivänä tyttö kokeili minulle huivia ja sanoi "äiti tämän näköinen sinä sitten olet kaljuna, hommaan sulle tosi nättejä huiveja sitten"

Liikuttavaa miten lapset ottavat tämän sairauden.

Tästä päivästä taitaakin tulla sellainen täysin yksinolo päivä, vaikka soittoja onkin tullut. Oikeastaan ihan mukava olla aivan itsekseen vaikka aluksi ajattelin etten pärjää, mutta näin sitä vaan on menty eteenpäin.

Ja mikäpä hätä minulla tässä nyt olisikaan.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa teille kaikille, vaikka ulkona, ainakin täällä ei ole kovin lämmintä, tuulee ja vettä välillä ripottelee.