Tänään on sitten verikokeet otettu ja soittoa ei ole perään tullut eli tarkoittaa, että huomen aamulla sytoihin. Samalla täytyy puhua tuosta verenpaineesta kun äsken mittasin niin eka mittaus oli 107/83 ja toka mittaus 117/83. Varmaan pitää tässä illan mittaan vielä mitata. Meinas vähän huipata nimittäin. Meikä on niin herkkä kaikkeen ylimääräiseen, että heti täyty soittaa yläkerran sairaanhoitajalle (hän ei tosin ole enää töissä oman sairautensa vuoksi)
Olen varmaan liian hermoherkkä eikä mitään varmaan olen vaan ihan tosissani olen. Inhoittava luonteeen piirre,todella inhoittava - säikähdän aivan vähästäkin. Siksi minulla tuo paniikkikin tulee aika helposti.
Kaupassa kävin ja niin lähimässä kuin olla voi ja äkkiä takaisin, ettei vain tapahdu mitään itselleni (esim. mene taju). Joku voi naureskella tällaisille jutuille, mutta jonka kohdalle ne sattuu niin se on totisinta totta. Postilaatikollekkaan ei aina tohdi mennä kun pelkää, että pettää jalat alta.
Rauhoittava piti ottaa kun tulin kaupasta, muutoin panikoisin vieläkin. Tytölle en tohdi edes sanoa sillä hän on nähnyt todellisia kohtauksia minulla ja joutunut soittamaan siksi kerran ambulanssinkin , silloin asuttiin vielä Kälviällä ja oltiin menossa kaupunkiin vaan siitä tulikin reissu terveyskeskukseen - kerran aikaisemmin olin yksin liikenteessä ja samoin Kokkolaan menossa - eikun takaisin ja tuhatta ja sataa terveyskeskukseen.
Voisi tämä elämä helpottaa jo edes siitä kohtaa, koska se on ilkein tuntemani tunne mitä tiedän.
Pelottava tosi pelottava ja todellinen sillä hetkellä.
Piti tänään siivotakkin, mutta arvata saattaa miten siinä kävi - onneksi tämä ei ole mikään kaatopaikan näköinen, mutta olisihan se ollut mukava järjestää paikkoja uuteen uskoon. Olisi ollut mukavampi tulla huomenna sytoista kotiin kun paikat olisi olleet uudessa uskossa. Mutta tänään olen väsynyt, saamaton,laiska ja ties mitä. En koe itseäni perinteisenä äiti hahmona enää vaan sellaisena, josta täytyy pitää huolta. Tosin sellaista henkilöä ei ole.
No niin tämäoli sellainen marina tuokio, toivottavasti kestitte.
Mitä siulle tehhää siihen panniikkikohtaukseen siellä terveyskeskuksessa?
VastaaPoistaMiulla oli aikoinaan niitä ja olen ollut 8 kk lääkinnälläkin sen takia. Mulla oli aina mukana paperipussi jos aloin ventiloida jotta sain hengitettyä siihen.
Oon vissiin senjälkeen saanut niin paljon näit kolhui elämäsä jot panikointi on jo jiännä.
Miun tytöllä oli aikoinaan verenpaine 95/55 ja joutuili välillä hyppimään bussistakin kesken matkan jot pääsi istumaan jonnekkin pää jalkojen vällii ettei pyörtys. On tosi hankalaa, muistan.
Eikös toi 117/85 ole suht normaali? Näin miulle on toitotettu ko miulla on se lääkitys tohon ylikorkeaan.
Mut siulle toivon hyvvii hetkii ja onnea huomiselle sytolle.
Pirre
Ei siellä terveyskeskuksessa ole ollut kuin turvallinen olla ihminen ammattitaitoinen. Antanut paperipussinj a rauhoittavaa, sillä se on sit mennyt ohi. Hirvee väsymys jäänyt vain jälkeen.On minulla lääkitys vaan se ei tehoa.Tänään hermostuin varmaan tuosta verenpaineesta. Jälkensä se on jättänyt, autolla ei tohdi enä paljon kulkea eikä muutenkaan ellei ole äärimmäinen pakko.
VastaaPoistaMullakin on verenpaine lääkitys ja sitä vielä tehostettiin noiden sytojen voksi. Vaan kun on lääke vapaa viikko niin ei taho tohtia ottaa kun menee sit liian alas.½ tablettia olen tauon aikana ottanut se sovvittiin,mutta kun mulla tuo painokin on laskenu niin se puolikaskin tuntuu olevan liikaatauon aikana.
Kurjia nuo paniikit. En osaa neuvoa muuta kuin paperipussin; sellainen kannattaa olla taskussa mukana joka paikassa.
VastaaPoistaRukoilen edelleen, että Taivaan Isä ottaisi sinulta pois tuon paniikkivaivankin kaikkien muiden sairauksien ohella.
Voimia ja siunausta huomiselle! ((hali))
Mutta olihan ne verenpaineetkin alhaiset, joten huteraa oloa voi olla siitäkin. Vaikka ei siitä yleensä niin huolestuta kuin niistä korkeammista. Tämä syöpäkin on sellainen ajatusten syöpä, tunteet heilahtelee rajusti laidasta laitaan. Ole itsellesi armollinen.
VastaaPoistaTänään sitten olet saanut sytoja. Ole turvassa ja rauhallisella mielellä, vaikka kurjalta tuntuisi.
Lämmin kannustava halaus!
Rukoilen täällä puolestasi Marja!! Toivottavasti tämä päivä on mennyt hyvin ja seuraavat päivät eivät olisi kamalimmasta päästä. Sydämestäni rukoilen sinulle Taivaan Isän Rauhaa ja Huolenpitoa. Tuntui meistä miltä tuntui, Hän on kanssasi joka hetki. Se on hyvä muistaa silloin, kun tuntuu todella pahalle.
VastaaPoistaMyös rukoilen sinulle vapautusta paniikista, niinkuin olen itse saanut vapautua!
Olemme täällä kaikki kuulolla Marja sinua varten. Siunausta jokaiseen hetkeesi! ♥♥♥