Ilta on jo käynyt myöhään. Tyttö nukkuu ja minulla on TV7 päällä katson sitä tässä samalla kun kirjoitan.
Tänään on ollut hyvä päivä. Olo on taas tyyni. Kunpa muistaisin tämän olon sitten kun on taas ollut seuraava hoito. Niin päivinä kun on vaikeinta hoidon jälkeen tahtoo unohtua, että se paha olo on vain väli aikaista ja ohimenevää kunhan jaksaa 3-4 päivää.
Kunpa nämä onnelliset ja paremmat hetket jäisivät mieliimme yhtä hyvin kuin huonot hetkemme. Mutta ihmis luonto on parempi muistamaan onnettomat hetket - miksi sitä en tiedä.
Olemme kuin raamatun Elioita erämaassa täysin masennuksisa. Jumalan vastaus oli syö, juo ja nuku. Silloin kun meidän tiellemme tulee "erämaa" synkkä kausi, tehkäämme vain se mikä on pakko pysyäksemme hengissä, ottakaamme tarjottu apu vastaan, se ei tee meistä heikkoja vaan vahvoja heikkoudessa.
Hei Marja! Yritin lähettää linkin sähköpostin välityksellä mutta tämä mun kone ei suostu aukasemaan oikeaa ohjelmaa. Eli vihdoin löytyi se sivu oleppa hyvä: http://blogger-godown.blogspot.com/2008/12/floating-back-to-top-button-icon-widget.html
VastaaPoistaHyviä vointeja ja jaksamista sinulle ja tytöllesikin!
t.Anna
Kiitos Anna. Jahyviä vointeja myös sinulle.
VastaaPoistaKiitos Marja tuosta Eliaasta muistuttamisesta, luin sen jo aamupäivällä ja se oli lohdullinen. Hyvä ohje!
VastaaPoistaToivottavasti en pelästyttänyt sinua tämänpäiväisellä pohdinnallani, ei ole heikkouden tai toivottomuuden merkki pohtia, onko tämä tauti kuolemaksi. En pelkää itse kuolemaa, olenhan kristitty! Mutta se tietysti pelottaa ja surettaa miten läheiseni sen kestäisivät. Jotenkin halusin kirjoituksellani myös kunnioittaa häntä, jolle lääkäri oli kertonut murheelisen viestinsä.
Minun toivoni on ja pysyy aina siellä pohjalla. Niinkuin sinullakin. Puretaan tänne ne synkimmätkin mietteet kuin puhuisimme taivaaliselle Isällemme!
Hei Marja-Liisa!
VastaaPoistaMitä Sinulle nyt kuuluu?
Kyselee AnnSofi