Saarn. 5:1
Itse olen joutunut opettelemaan tämän säännön. Olkoon ihminen millainen tahansa hän on silti Jumalan silmissä arvokas oma persoonansa. Siunaa, älä kiroa. Älä yhdy panettelijoiden joukkoon. Puu kasvaa juuristaan, niin mekin. Jos juuret ovat mädät, muuta sinä ne, ravitse hyvällä ei pahalla. Hyvä ja paha levittävät molemmat juuriansa.
Sullapa hyvä elämän ohje, kiitos!
VastaaPoistaSiunataan, ei kirota.
Siunausta Sinulle Marja-Liisa ja kaikkea hyvää!
Niin juuri, kielen ja kynän kurissa pitoa tässä elämässä saa opetella ja se tuppaa olemaan vaikeaa, kun on ihminen. Itselläni on joskus suuria vaikeuksia, kun en ehdi ajatella yhtään ensin jos tilanne on kinkkinen joten sanon ensin ja sitten kadun sanojani. Omaksi edukseni lasken sen, että minun on hyvin helppo pyytää anteeksi ja todeta avoimesti toimineeni moukkamaisesti. Jumalalle kiitos siitä!
VastaaPoistaTodella, on hyvä muistaa pyytää anteeksi tekojaan ja sanojaan vaikka se joskus saattaa tuntua nöyryyttävältä...ihmisiä kun olemme.
VastaaPoistaToisaalta Jumalan edessä me saamme (ei joudumme)olla nöyriä myös toisiamme kohtaan.
Jos me emme itse nöyrry niin kyllä Jumala hoitaa sen asian ja minusta se on hyvä asia. Koska emme ole kukaan toistamme kummempia. Jokaisella on omat "vikansa".