Ohi on taas kerran.

 Paistaa se päivä risukasaankin, mikei sitten myös meille. Nautitaan Herran huolen pidosta.

Taistelutanner.

Syöpä = taistelutanner. Kaikki tunne skaalat on käytävä läpi. Ja pahin niistä tunteista on putoaminen pohjalle, josta on vaikea päästä ylös. Tunne on niin voimakas, että tuntuu kuin hukkuisi siihen, se on tunteista pahin se vie niin mukanaan, ettei toivoa tahdo nähdä vaikka se olisi vieressäsi. Tuo tunne tuo mukanaan myös pelkoa.
Jos positiivista täytyy hakea tästä tunteesta niin se on se, että sieltä on suunta vain ylöspäin, kohti sitä toivoa, joka kantaa.

Tämän kirjoituksen kirvoitti kirjoittamaan blogi "Maahan! Odota!" Voimia ja siunausta Leen@:lle, olet nyt Isän kannettavana.

Torstaita odotellessa ja mieltä valmistamassa.

Lumi tuli ja suli.Minä tsemppaan itseäni taas torstaita varten, toivoen, että käsi ei tiputuksessa tulisi niin kestämättömän kipeäksi kuin on tullut - varsinkin viime kerralla.
Keskiviikkona käyn veri kokeissa ja sikapiikkiä en ole vielä ottanut.
Asiasta täytynee keskustella torstaina, sillä piikillä on 50% teho hoitojen aikana, välissä ei ole kuin 2 päivää milloin sen voisi ottaa.
Aika tiiviisti olen pysytellyt koti oloissa etten saisi tuolla ihmis massassa tautia päälleni.

Sitä en tiedä mikä olisi järkevää - onneksi lähipiirissäni ei ole flunssaisia nyt muutenkaan. Kylläpä sen torstaina kuulee miten menetellä vaan tiputuksen jälkeen en voi sitä kuitenkaan ottaa mahdollisten piikistä tulevien oireiden vuoksi.

Eli koto lienee paras paikka nyt tällä hetkellä, vieraita meillä ei liioin käykkään paljon ja oma väki pesee kätensä kun kulkevat.
Nyt toivotaan, että koko sikatauti menisi ohi Suomen maasta ja koko maapallolta.

KIITOS.

KIITOS HALAUKSISTA!  ME KAIKKI TARVITSEMME NIITÄ JOSKUS VOIMAKSEMME!

Uusi risti.

"Hän nurkui ja valitti aina, ei kenenkään risti paina

ja lukemattomat kerrat hän kääntyi puoleen Herran.
Ei sovi tää harteille minun,olis Herrani helppo se vaihtaa
sinun. Uuden kantaisin nöyrällä miellä, enkä nurkuisi
enää tiellä.
Kun hän illalla rukoili tälleen, näki unta hän yöllä tälleen.
Väsyneenä taakkansa alla, kulki polulla hankalalla.
Tuli itse Mestari vastaan, vaivoihin vaipuvaa lastaan.
'Minä rukouksesi kuulin', sanoi Mestari hymyhuulin,
'tule kanssani ristitarhaan, saat valita ristin parhaan.
Päivä aikaa on ainoastaan, tule illalla portille vastaan'.
Riemu syttyi kulkijan mieleen, heitti taakkansa portin pieleen,
mikä valtava ristien joukko, täynnä tarhan joka loukko.
'Nytpä valitsen ristin uuden, tuolla risti on kuuliaisuuden,
miten käynee se harteilleni? - ei, ei sovi tää taakakseni.
Entä tuo jonka kilpi on valta, kas noin hankalalta
sekin tuntuu mielestänsä, ei oo etsimänsä'.
Näin ristiltä toisen luokse, hän aamusta iltaan juoksee,
oli vikana milloin mikin, jos kuinka hän sovittikin,
Milloin painoi mihinkin tapaan, yksi olkaan, yksi lapaan,
joku karkea hankasi pintaa, eräs liiaksi rasitti rintaa,
toivat muutamat selkään vaivaa.
Hän kylpi jo kyyneleissään, ei sopivaa ristiä missään,
viime säteitään aurinko heittii, pian pimeys seudun peitti.
Tuli samassa Mestari tarhaan. 'Joko löysit ristin sä
parhaan'? 'En Herra, en löytänyt laisinkaan, jospa
uudestaan etsiä saisin'.
'Jos sallinet, autan mä vähän, mitäs sanoisit ristiin sä tähän?'
'Oi Herra tää helppo on kantaa, jos mulle sen voisit antaa.
Ei mistään liikaa paina, tätä nöyränä kantaisin aina'.
Nyt hymyili Mestari jälleen, Hän hiljaa virkahti jälleen:
' Hyvä, että on sulle se mieleen, sen hylkäsit portin pieleen.
Sait takaisin ristisi oman, tuon oman niin kelvottoman,
se sopii sun harteillesi, se on sun siunauksesi.'
Tää tarina opettaa meitä, usein kulkiessamme vaikeita teitä,
mietimme mielin haikein - on minun ristini vaikein.
Tuskin toisella ristiä lainkaan, miksi minä tän taakan sainkaan?
Jos näin on mielemme milloin, hyvä meidän on muistaa silloin:
On taakoista risti tarhain meille oma ristimme parhain.
Siinä on meidän olkaimme malli - siunaukseksi Luoja sen salli."
Tuntematon tekijä

Lohdutuksen sanoja uskovalle syöpäläiselle.

"Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulet lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta. Minä Herra olen sinun Jumalasi". (Jes. 43:2,3 a).


"Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi - Minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni". (Jes. 41:10).

Päivitys

Kävin päivittämässä veriarvot, jotka voi käydä katsomassa blogista "Veriarvot".
Olen tyytyväinen - vaste on ollut ällistyttävä.

Kultainen tunnustus.

Kiitos Bamiella rohkaisusta jatkaa.

6. päivä sytoista.

Kyllähän se jotenkin tässä menee. Mieli ei ole maassa. Lähinnä pitkästyttää vaikka tänään touhusin ja kyykistelin ja kurottelin, niin selkä tuli oudokseltaan "väsyneen" kipeäksi. No sitten laitoin lapselle ruokaa ja menin levähdyttämään selkää siksi aikaa kunnes ruoka valmistuu. Sitten pieniä varpaisiin venytyksiä....kyllä rasahteli.
Kylmyys oireet käsistä ja jaloista eivät ole hävinneet. Varmaan nekin helpottaa sitten kun tulee viikon tauko lääkkeisiin ennen seuraavaa sytoa.

Puhelinkin on ollut kumman hiljainen tänään. Normaalisti se soi taukoamatta...lähes tai ainakin tuntuu siltä. Alappa tekemään jotain tai muuten vain haluaisit vain olla niin eiköhän tuo pannahinen pärähdä soimaan....normaalit sanat jotka sieltä kuuluu on "minä täällä vain hei"....just niin minäkin olisin vain.

Ei vainenkaan soittakaa vain niin saa muuta ajateltavaa.
Niin hei minä tässä taas.....kaikille oikein hyvää illan jatkoa ja runsasta Jumalan siunausta ....varsinkin niille jotka sairastavat.

Johannes 10:3-4
3 Niin sisaret lähettivät Jeesukselle tämän sanan: "Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa".

4 Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi".

Tämän sanan Herra antoi minulle kun sairastuin ja pyysin Herralta jotain lohduttavaa.

4 päivää sitten ja nyt.

Torstaista on nyt kulunut...4 päivää. Valmiiksi jo hirvittää seuraava kerta, on ikävä olo.
Herra, ota pois minulta tämä taakka,jos se on sinun tahtosi ja anna voimaa tuleviin hetkiin ja päiviin.

Olojen vuoristorataa.ei kestä.

Vaikka eiliset tulokset oli hyviä, niin tänään meinaa olla heikko päivä - lääkityksestä  ja sivuoireista johtuen.
On ikävä ja masennuttaa.

ILOISIA UUTISIA!

Sain tänään sypä arvo tulokset ja 4 hoitokerran jälkeen arvo oli tippunut 199:stä 65:teen.
Kädet on hieman rammat vielä kirjoittamaan, mutta tämän ilo uutisen halusin tulla jakamaan. Normaali tulos olisi terveellä ihmisellä 5 tai alle.

Tänään.....

....on sytostatti päivä. Eli näin ennen sinne menoa tulin laittamaan pikaisen viestin. Palaan kertomaan kuulumisiaheti kun kykenen - viimeistään varmaan huomenissa. Olkaa siis siunattuja siihen asti ihan jokainen.

Jääkää isän käteen ja Jeesuksen veren turviin.

Kysymyksiä ilmassa.

Tuossa juuri heräsin "päikkäreiltä". Tyttö on kuumeessa ja minä odotan torstaita, mutta en positiivisena kokemuksena.

Äsken tuli oikein ruumiillisena tuntemuksena ja hajuna se tunne mikä on kun syto päivä on ollut. Keho muistaa ja muistuttaa.

Ihan menee sanattomaksi.

Jääkaappi ammottaa melkein tyhjyyttään. Onneksi huomenna tulee sairaspäiväraha,mutta se ei lohduta kuin vatsaa ei mieltä, joka askarteelee jo torstaissa ja sitä seuraavissa päivissä.

Kuinka tyttö jaksaa, kuinka minä jaksan? Kysymyksiä taas ilmassa - liikaa.

Hei kohtalotoverit!

Tämä tunnustus kuuluu jokaiselle, joka sairastaa syöpää.

Tunnustus

Tämän tunnustuksen sain Sintulta

Ja ohjeita:Anna tämä tunnustus blogeille, jotka tuovat sinulle iloa ja innostusta syksyn harmauteen.

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.

2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.

3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa)joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.

4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä

TÄMÄN TUNNUSTUKSEN SAA JOKAINEN SIVULLA KÄVIJÄ OTTAA, TEISTÄ KAIKISTA ON ILOA.

Ilta miete.

Täällä istuskelen yksin. Tyttö on isällänsä yötä ja tapaamassa ystäviään. TV7 on ollut päällä koko illan. Pojat kyllä kävi molemmat toinen kaksikin kertaa.

Välillä olen käynyt katsomassa teidän kirjoituksia. Parasta aikaa Rene Laulajainen laulaa rukoilevasta äidistä poikansa puolesta.

Olkoon se tänä iltana meidänkin rukouksemme lastemme ja läheistemme puolesta tänä iltana kun painamme pään tyynyyn ennen nukahtimistamme. Herra kuulkoon jokaisen äidin ja miksei isänkin rukouksen.

Palatkoon tuhlaaja pojat ja tytöt kotiin, Jumalan, Jeesuksen Kristuksen Isän luo.

9 kuukautta.

Tänään sain kirjeen sairaalasta, jossa oli epikriisejä, joita pyysin hakeakseni tytölle omaishoidontukea.

Olin ollut siinä luulossa, että syto hoidot kestävät puoli vuotta, mutta nyt näinkin kirjeestä, että ne kestävät 9 kuukautta eli ainakin huhtikuulle saakka. Se oli jonkinlainen järkytys, miten tulen kestämään tämän 9 kuukauden hoidon aina 3 viikon välein.

Mielen täytyy taas työskennellä asian kanssa ja sisäistää asia. Nyt ensi keskiviikkona kun ottavat ensi kerran syöpäarvonkin, jota ei ole otettu kuin ennen hoitojen alkamista, niin toivon, että se olisi lasku eikä nousu suuntainen.

Toivon ja toivon ja rukoilen Jumalaa, ettävaikuttaisi asiaan. Tulee olemaan jännittävää kuulla tulokset - ihan hermostuttaa torstai, jolloin sen kuulen.

Puheenvuoro.

Huomenna pitäisi pitää todistus puheen vuoro. Siitäkö, että minulla on syöpä? No tavallaan juuri sen takia.

Miten Jumala on kantanut minua silloin kun on ollut vaikeaa. Olen yrittänyt hahmottaa puhetta ja jotain olen aikaiseksi saanutkin, mutta jotain puuttuu, jotain olennaista, en vain keksi mitä.

Varmaan jos en olisi uskossa ja luottaisi Jeesuksen täytettyyn työhön, menisin pitkin seiniä, en kestäisi - sen verran hermoherkkä normaalisti olisin. Mutta onneksi kiitos Jumalalle saan olla Hänen lapsensa ja Jumalalle arvokas.

Tiistai 13.10

Olen tänään tyytyväinen itseeni. vaikka päivä on vasta aamussa olen saanut oiottua paikkoja. Tosin nyt iski väsy ja ajattelin istua kirjoittamaan teille.

Tämän viikon torstaille minua on pyydetty todistamaan seurakuntaan siitä kuinka Herra on vaikeinakin hetkinä kuitenkin kantanut minua - on näkynyt vain yhdet jalan jäljet.

Olen yrittänyt hahmottaa mitä kertoisin sanoisin, puhunko omasta päästäni vai teenkö muistiin panoja, joitakin ehkä.

Vaikka välillä täällä valitankin elämän kurjuuttaa, niin parempana päivänä saan taas kiittää siitä kuinka Taivaan Isä on ollut mukana joka hetkessäni ja varjellut minua.

Tiedän kuitenkin, että huonoja päiviä tulee, tuleehan niitä vaikka olisi tervekin.

Oikeastaan ainoa asia mikä näin uskovana vaivaa on se,etten jaksa perehtyä saanaan juuri lainkaan. Siitä minun pitäisi tehdä parannusta. Vaan tässäkin asiassa luotan Herraan, että Hän virvoittaa minua tälläkin alueella - mitään maskia kasvoillan en halua pitää vaan olla oma itseni ja luottaa Herraan, että Hän pitää minut oikealla tiellä.

Ei enää......

....niin onnellinen. Lähinnä yksinäinen. Mutta onneksi ei syto jutut vaivaa, vaikka seuraavaa kertaa en taas innolla odotakkaan.

Seuraava kerta olisi 22.10 ja edellisenä päivänä verikokeet ja niissä nyt sitten on se syöpä arvokin mukana. Arvatkaa jännittääkö se tulos? Olisipa joku jolle purkaa tää mua vaivaava juttu, mutta täällä siitä en julkisesti voi kirjoittaa - harmi?

Herra rakas, Poikasi Jeesuksen nimessä varjele minua!!!!

Onnellinen nainen.

Täällä istuu syövästä huolimatta nyt onnellinen nainen! Eli syto-hoito oireet onnellisesti ohi tältä erää.
Muutakin syytä on, enpäs vaan kerro teille.

Down.

Henkinen olo on nyt down.

Lääkkeiden ja sairauden vuoksi tiedän, en vain pääse irti siitä.

Päiväni ovat Kaikkitietävän ja näkevän Jumalan käsissä, siis hyvissä käsissä. Mutta Jumalaen tahdo tulla vielä....haluan parantua.

Tämä olkoon Sinulle rukoukseni tänään - Poikasi Jeesuksen nimessä minä pyydän armahda minut tästä sairaudesta.
Haluan olla vielä vehreä ja satoa tuottava puu tarhassasi.

Ruusuja.

Leen@, Nurkkalintu, Palaga. Tässä lupaamani ruusukori kaikille. Olette parasta mitä minulle on sattunut.

Voimia teille!

Minä en vain jaksa. Nyt on aamupäivä, räntää sataa, äidin synttäreille pitäisi päivällä jaksaa. Mistä ihmeestä tämä alakulo ja masennus tulee, en halua sitä enkä pisteleviä käsiä ja jalkoja.

Pahoinvointiin otin lääkkeen asken. Herra rakas miksi kiusaat minua, Leen@:aa ja muita poista syöpä,helpota oloamme!

Yksinäisyys mikä kauhea kalvava olo. On kuin olisi yksin tässä maailmassa.

Muuta en nyt osaa kirjoittaa, mieli on niin täynnä, että se tuntuu tyhjältä. Palaan varmaan illemmalla.

Voimia ja halauksia ystävät!

Vaivalloista kirjoitusta.

Oikeassa olit Leen@. Olen ollut väsynyt ja nukuinkin tiputus päivän. En ole jaksanut kirjoittaa ja nytkin se on vähän vaikeaa tuon pistelevän käsi kivun takia. Kylmän arkuus ei helpota asiaa yhtään. Saa nähdä miten talvella kun nyt jo tuntuu, että naama jäätyy kun pistää edes vähän nenää ikkunan rakoon..

Olo ei ole hyvä.

Nuoriso lähti muutto hommiin ja olen nyt päivä sydämmen yksin. Toivotaan, että joku tulisi käymään.

Masentaa ja hermostuttaa vaikka veriarvot olivat menneet lääkärin mukaan hyvään suuntaan.

Lääkitystä ei muutettu, koska tämä lääke tuntuu teholtaan hyvältä.

Lääkkeet otin äsken ja huomasin, että pitää laittaa vettä pulloon valmiiksi ,jotta siitä tulisi huoneen lämpöistä - jääkaappi kylmää en pysty juomaan. Kaikki muille normaali on nyt minulle taas epänormaalia.

Voimia ja jaksamista tämä kyllä vaatii todella paljon ja henkisiä voimavaroja.