Tuossa juuri heräsin "päikkäreiltä". Tyttö on kuumeessa ja minä odotan torstaita, mutta en positiivisena kokemuksena.
Äsken tuli oikein ruumiillisena tuntemuksena ja hajuna se tunne mikä on kun syto päivä on ollut. Keho muistaa ja muistuttaa.
Ihan menee sanattomaksi.
Jääkaappi ammottaa melkein tyhjyyttään. Onneksi huomenna tulee sairaspäiväraha,mutta se ei lohduta kuin vatsaa ei mieltä, joka askarteelee jo torstaissa ja sitä seuraavissa päivissä.
Kuinka tyttö jaksaa, kuinka minä jaksan? Kysymyksiä taas ilmassa - liikaa.
Kovasti jaksuja sulle! En pysty edes kuvittelemaan tietä jolle olet joutunut, vaikka melko lähellä on syöpää ollutkin.
VastaaPoista