Minä en vain jaksa. Nyt on aamupäivä, räntää sataa, äidin synttäreille pitäisi päivällä jaksaa. Mistä ihmeestä tämä alakulo ja masennus tulee, en halua sitä enkä pisteleviä käsiä ja jalkoja.
Pahoinvointiin otin lääkkeen asken. Herra rakas miksi kiusaat minua, Leen@:aa ja muita poista syöpä,helpota oloamme!
Yksinäisyys mikä kauhea kalvava olo. On kuin olisi yksin tässä maailmassa.
Muuta en nyt osaa kirjoittaa, mieli on niin täynnä, että se tuntuu tyhjältä. Palaan varmaan illemmalla.
Voimia ja halauksia ystävät!
Kiitos ja voimia myös sinulle!
VastaaPoistaKyllä kai masennus kuuluu myös taudinkuvaankin. Eihän kukaan tervejärkinen hymyillen ja alati positiivisena tällaista tautia voi kantaa. Kun on fyysisesti huono olo, ei ole ihme että ajatuksetkin kulkevat matalalla. Synkistellään nyt nämä päivät niin sitten helpommat ajat tuntuvat oikein aarteilta.
Tällaisinakin, heikkoina ja masentuneina, kipeinä ja toivottomina, voimme luottaa ettei Taivaan Isä unohda, Hän kulkee kanssamme.
Parempaan huomiseen!
Herra on kanssasi ja antaa sinulle voimia tähänkin päivään! Lepää Hänen käsivarsillaan, nyt on levon aika!
VastaaPoistaKiitos Leen@ ja Palaga! Tuskin jaksaisin ilman teidän posiitiivista ajatteluanne. Jumala teitä runsaasti siunatkoon ja varjelkoon.
VastaaPoista