Palpoiden pehmeää.

Nyt se on syöpä sairauden lisäksi iskenyt langan neulomis-tauti! Vartta siis sukan on kertynyt ja kone pysynyt vaiti. Täytyy keskustella syöpäpolilla seuraavan kerran siitäkin että eihän se ole vakavaa. Ja kun tuota varttakin on sentään tullut ja kohta puoliin ollaan jo taudin vaikeimassa vaiheessa eli kantapäässä - onneksi antoivat ohjeet kantapään selättämiseen -

oikein saa huokaista helpotuksesta, että kunnon ohjeet ja reseptit siihenkin on keksitty.

Ja vallankin kun se aine on vaaleansinistä -ja vaaleanpunaista pehmeän oloista käsin kosketeltaessa vai miten ne lääkärit sen hienosti sanoo "palpoiden pehmeää kudosta".
Että tällaista kauheaa tänne tänään - luultavasti jatkuu kroonisena.

Sukkatauti.

<- eikö ole ihanan sininen

Mitäs teille tänään?

Itse soitin syöpä polille ja kyselin labra tulokset - ne olivat ihan ok. Puhuin myös tästä vatsataudista. Antoivat hyviä ohjeita ja kehoittivat myös jättämään Xeloda-lääkityksen tauolle jos alkaa siltä tuntumaan ettei tauti tässä pikapuoliin tokene, sillä sekin voi aiheuttaa vastaavia oireita.

Maitohappobakteereita apteekista runsaasti nestettä ja suolaista syötävää. Tai no oikeastaan sain samanlaisia neuvoja kuin teiltäkin. Gefilusjuomia, ImmodiumPussaa toppuuttamaan vessassa hyppyytä etc.

Muutoin nautin tänään jotenkin siitä, että sataa ja ilma on puhtaan kuulas ja raikas.

Sitten ette arvaa - kun olen noita neulonta ja sukka blogeja seuraillut, niin jotenkin on minuunkin tarttunut tuo sukka innostus. Pitäisi vain pystyä hakemaan lankaa ja puikot ja saada ohje kantapään tekoon.

Voihan vitsi olisi se jotain uutta ja piristävää - raitoja sinne ja raitoja tänne, kantapää eri väriseksi jne. Ihanhan tässä vanhakin innostuu. Itelle jos teen niin mikähän olisi puikoilla silmukka määrä kun mun jalka on niin peeni (kokoa 36).

Sen verran kun tokenen että tohdin lähteä lnka puotiin, niin het haen alotus paketin vaikka paikallisesta Katriina -liikkeestä.Siellä on hyvä valikoima.

Aika vierii.

Aika vierii nopeaan. Tässä äsken huomasin taas sen mitenkähän sitä itse pysyy perässä.

3.9.2009 otan taas viimeise "syto" pillerit ennen viikon taukoa. Onko siitä todella kohta taas 3 viikkoa kun tippaletku kämmenselässä olin ja nukkua rötkötin polin sängyssä.

Nyt sitä jotenkin osaa jo valmistautua asiaan. Eka kerralla ei tiennyt mitä odottaa ja se meni hyvin kun tiputtivat sen niin nätist ja hitaasti, toka kerralla sitä odotti jotain samanlaista, mutta se olikin kädelle kovempi reissu ja elimistölle myös (nukuin päivät pitkät tai olin väsyneempi).

Nyt kolmannella kerralla tiedän mitä se on ja osaan valmistautua jo siihen n. 3 päivän käsi kipuun ja siihen etten oikein kykene mihinkään. Mutta toisaalta tiedän myös sen, että annan rauhassa ajan kulua niin se menee ohi - annan itselleni luvan potea ihan rauhassa.

Huomaan myös, että tänne blogi maailmaan ilmestyy yllättäen uusia syöpäläisiä, joiden kanssa on kommentoinut,mutta yllättäen tuleekin tieto - joo on minullakin, mutta en ole kirjoittanut siitä mitään.

Kohta on iltalääkkeen aika tai itseasiassa tässä hötinässä meni jo,mutta nyt lähden sen tekemään.

Jääkää Isän käteen Hän kantaa teitä kun ette itse jaksa.

Muutos.

Tyttökin vaihtoi blogin nimeäja osoitetta : http://maanteidenkuningatar.blogspot.com/

Mitähän muutoksia minä tekisin jos vaikka pohjaa muuttaisi välillä:))

Päivääkään en vaihtaisi pois.

Tulin lisäämään linkin tytön tekstiin - toisistamme tietämättä kirjoitimme samasta asiasta.

Olo viimeisimmän tiputuksen jäljiltä alkaa olla suht' normaali eilen oli vielä väsynyt, mutta tänään on jo siivoiltu eikä päivä tirsojakaan ole tarvinnut ottaa.
Saunassa käytiin ja olo on nyt fres.

Labrassakin kävin taas vaihteeksi kun viime tiputus kerralla epäilivät virtsatie tulehdusta. No maanantaina sen sitten kuulee oliko vai ei.

Päivällä tässä tytön kanssa istuttiin, kumpikin teki omia juttujaan. Satuin katsomaan tyttöä jakysyin, etää sinä taidat olla aika tyytyväinen elämääsi, johon tyttö vastasi, että kyllä, päivääkään en vaihtaisi pois vaikka on ollut välillä vaikeaakin - näin se elämä koulii ja opettaa itse kutakin meistä.

Suojelusenkeli.

Tänään en jaksa otan unet pienoise, mutta teille,

tämän suojelusenkelin.

Suurimman meren rannalla.

Perhosen värein,kirkkaina, pelosta piittaamatta,mieleni seisomassa suurimman meren rannalla.Huulillani toivon tuiverrus ja sieluni avoimella kämmenellä.Ylpeänä kannan itseni tämän matkan loppuun.

Heidi Malmberg

Ystäväkin voi tuoda majakan valoa.

Tänäänki yksi toinen ystävä (myös syövän kokenut ja siitä selvinnyt kahdesti) toi minulle majakan valoa. Nimittäin silloin kun 2. syto kerta oli ohi ja ryvin kivuissa ja masennuksessa, niin hänen kokemuksensa ovat olleet samoja.
Eli sitä kuinka kipeäsekäsion,kuinka luuytimiä myöten sitä on/voi olla kylmissään, kuinka masentunut ja itkuinen sitä on pari kolme päivää sen jälkeen ja ajattelee etten enää ikinä tuonne mene kun tämmöiset olot tulee päälle.

Alkuun sitä ei ymmärtänyt kun puhuttiin rankoista hoidoista, mutta nyt sen ymmärtää.
Leena@ sanoi hyvin, "pidä niitä oireita ystävinä sillä silloin tiedät, että ne vaikuttaa kehossasi.

Kiitos niistä sanoista Leena!

Majakka ohjaa Jumalan lailla.

Majakan valo ja vapauden tunne - ne näyttävät tietäni ja jos Herra suo menemme täysin purjein eteenpäin.

Virsi 374 Mitä silloin multa puuttuu

Mitä silloin multa puuttuu,kun Herra huolen kantaa?Turhaan sielu häneen suuttuu.Hän taivaan leipää antaa,elävää vettä juottaa,se virvoituksen tuottaa.Hän antaa Pyhän Hengen.

2.Paimenena Herra näyttää laumalleen niityn parhaan.Kaikki tarpeemme hän täyttää,ei meitä päästä harhaan.Hän aina suojaa lastaan saatanan vimmaa vastaan,kun kanssamme hän kulkee.
3.Vitsallasi, sauvallasi paimenna, Herra, meitä,ettemme pois laumastasi outoja kulje teitä.Sä meille katoit pöydän,sanastas leivän löydän keskellä vihollisten.

4.Sinä voitelit mun pääni Henkesi voitehella.Annat voimaa elämääni sanasi laitumella.Elätät armollasi mua seurakunnassasi.Ei siellä mitään puutu.

Että näin.

En kirjoita tilannetta uudestaan vaan saatte käydä katsomassa hermofriikin koettelemuksia "Että näin" - takaa.

Huomenna letkunpäähän.

Huomenna on nyt sitten 2. syto kerta ja jänskättää saada veriarvot joita voi verrata edellisiin, niihin jotka oli ennen hoitojen alkua. On tää vaan sellaista seikkailunmakuista välillä ja välillä sitten taas ei.

Tänään on ollut väsy päivä ja pie on ollu kippee. Verenpaineesta ei ainaskaan johu just mittasi ja ihan oli normaalit painehet.

Nyt vain on niin, jotta kun päivällä nukuin niin mitenkähän myöhään taas menee, että tuuti lullaa saapuu.

Tarttis varmaan tehä jotain väsyttävää, mutta mitä?????

Lukea varmaan....raamattua olen ennen leikkausta lukenut ahkeraan ja vähän sen jälkeenkin, mutta nyt on jotenkin jäänyt. Luulisin, että johtuu noista silmistä - eioo kiva lukee ku näkyy kahtena:))

Toivottavasti ne uudet lasit tulis pian, ehkä tuo pien kipuki lähtis sillä.

Jääkaappi kylmyys tulossa.

Nyt on haavakin näköjään parantunut. Huomenna sitten taas labraan ja toivottavasti veriarvot ovat sitä luokkaa, että torstaina voivat sytot tiputtaa.

Tosin siitä tiputuksesta tulee taas käsi kipeäksi joiksikin päiviksi, mutta pääasia on, että tehoaa. Jääkaapillekkaan ei ole asiaa kuin hanskat käessä kun kaikki tuntuu niin kylmältä, että tekis saman tien heittää purkit lattialle.

Väsymys on kummasti vienyt sängyn pohjalle jo melkein aamusta, mutta eipä siinä mitään soffa on hyvä ja petollisen mukava paikka köllähtää.
Mutta nyt tää typy lähtee kattoon nukkumattia ettei se kerkiä lentää ohi. Hyvää yötä..Jeesus myötä.

Verenpaine.

Jaahas huomenna labraan ja veren paine lääke on toiminut liiankin tehokkaasti, siksi kai väsyttääkin luultavasti (111/71). Sytojen ja 2 viikon kuurin aikana paineet ovatkin toiset ja 1 tabletti täytyy ottaa, mutta näin lääkkeiden tauko ajalla riittäisi varmaan puolikas.

Täytynee keskustella torstaina kun menen 2. kerran sytoihin.

Olo on tosiaan väsynyt henki olisi altis, mutta ruumis ei jaksa. Onneksi huomenna tulee kodinhoitaja, jääköön tiskit hänelle ja muu fiksaus.

Kauhistuin omaa tilaani

Luin tuossa Prognoosin sivustoa ja kauhistuin omaa tilaani - mikä se on? Muutenkin olen ollut tänään hermostunut vaikka kaiken järjen mukaan ei pitäisi olla (syto ja lääkehoidot ovat alkaneet, eikä lääkärikään ole antanut ymmärtää, että hautapaikkaa pitäisi hommata - päin vastoin hän uskoo, että syöpä saadaa jollain tasolla kuriin), muta miksi silti hermoilen ja huolestun?

Tulehdusarvotkin ovat liki normaalit (13).

Huolettaa,pelottaa,mutta silti toiveikas.

Tänään minua huolettaa nuo veriarvot, koska sain tiedon mitä mikäkin tarkoittaa. Seuraavalla syto kerralla aionkin keskustella muutamista arvoista ja mitä itse voisin niiden hyväksi tehdä vai onko tämä syöpä niihin syy.

Energia juomaa kävin hakemassa, niinkuin kehoittivatkin tekemään kun tuo natrium arvo on rajoilla.

Veljen synttärit on käyty ja kotiuduttu. Vähän pitäisi taas oikaista paikkoja ihan vähän, mutta olen ollut kokopäivän taas niin väsynyt.

Ajoimme veljeni synttäreille hautausmaan ohi ja väkisin tuli myös mieleen tämä oma ajallisuus. Huokaus......

Kuinka hauras voi elämän lanka ollakkaan. Oikeastaan joltain osin pelottaa ja toisaalta on toiveikas olo. Odotan myös edelleen seuraavaa syto kertaa - varmaan siksi, että tahdon hoitoja, että paranen.

VERIARVOJA

Laitoin tuohon sivupalkkiin ekat veriarvot ennen hoitojen alkua. Niitä tulen seuraamaan 3 viikon välein.

Varsinkin S-CEA pitäisi olla normaali ihmisellä alle 5 minulla se on 28.7.2009 ollut199.6, samoin ns. paniikkikohtauksiini voi vaikuttaa P-Na arvo, jokaon juuri rajoilla eli se pitäisi olla 137-144 välissä minullahan se on siinä ja siinä.

Karvanlähtö aikaa odotellessa.

Aurinko paistaa ja on kuuma. Huomasin myös, että minun pitää prjantaista alkaen jättää Xeloda-lääke viikoksi tauolle 20.8 on seuraava tiputus - siis minua ei tiputeta mistään vaan suonensisäinen sellainen...heh.

Olisinkohan muistanut koko asiaa ellei dosetti olisi mennyt tyhjäksi ja kun ajattelin täyttämistä taas viikoksi. No onneksi huomasin.

Sitä tässä olen odotellut, että milloin nuo karvat lähtee päästä. Minulle se ei ole katastrofi, pääsenpähän käyttämään kauniita huiveja ja peruukinkin saan hake ailmaiseksi ja sillä muokata ulkonäköäni - jotain positiivista tästä on pakko hakea, muuten ei jaksa.

Taakoitettu.

"Taakoitettu lapseni, sinua ei ole tehty kantamaan huolia ja murheita.Siksi sanon sanassani: Heitä kaikki huolesi Minun päälleni, niin Minä pidän sinusta huolen ja vaikutan sen, että Minun yli ymmärryksen käyvä rauhani saa hallita sinun sydämesi ja ajatuksesi. En voi ottaa sinulta niitä huolia väkisin, koska odotan, että vapaaehtoisesti Sanaani ja haluat luopua huolistasi.

Fil.4:6-7

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

Hermo heikko täällä on valvonut jo 5;destä asti. Huomasin vwc:ssä käynnillä, että haavasta (tosin pienestä kohtaa) tulee keltaista märkää!!!!!!!!!!!

Eikö se koskaan anna periksi, nyt pitännee soittaa syöpäpolille ja kysyä jatkanko lääkkeiden syöntiä - tämä lääke kun estää/vähentää uusien verisuonten syntyä ja haavojen parantumista.

Mutta oli nyt pakko tulla purkamaan itsensä tänne koneelle polin avautumista odotellessa.

Tämä ei siis voi olla totta sehän oli kiinni se haava. Kissoista saan kohta hepulin, ne on aivan liikaa nyt mun psyykkeelle - menee loputkin hermot.

Tuntuu, että levitköön syöpä sitten vaikka idokiinaan kun vain tuo haava paranisi. MASENTAA!!

Miksi, oi miksi. Taas on odottavan aika pitkä - olisi kello jo 8:ksan, että vois soittaa ja kuulla rauhallisen hoitaja tädin sanat "älä hermostu, ei hätä ole tämän näköinen se on pyöreä ja punainen"

Elokuun 1. päivä

Tänään on hautova ja väsyttävä ilma. Tytön kaveri oli yötä tai Kokkola rockissahan ne oli. Äitinä välillä huolestuttaa, mutta toisaalta yritän luottaa omiin lapsiini niin paljon. Ovathan he nähneet elämästä sellaisiakin puolia, joita ei toivoisi kellekkään.

Lääkkeistä ei nyt muita oireita ole ainakaan vielä tullut kuin tuo kylmän arkuus, joka tuntuu sellaisena puutumis pistelynä ja hiukset rasvottuu äkkiä vaikka olisi eilen pessyt ja aina sieltä muutama hius lähtee kun sormien läpi vetää hiuksia. Ilmeisesti ne on mulla sitten herkemmässä lähtemään.

Pahoinvointia ei ole ollut, mutta tuota väsymystä kyllä.

Noita kissimirrejä pitäisi saada vähemmäksi vaan vielä eiole ihan aika kun ovat niin pentuja - 2 viikkoa kun jaksaisi. 1 puoli vuotiaskin saa lähdön - sitten helpottaakin siltä osin.

Nyt iskee niin väsy, ettei aivot sano mitään. Pitäkää itsestänne huolta.

Ekat sytot saatu.

Nyt eka satsi saatu, siis eilen.
En jaksa toistaa tähän kun väsyttää,mutta katso linkin takaa.
Otsikko toimii linkkinä.

Jeesus parantakoon teidän haavanne ja suojelkoon mieltänne.
glitter-graphics.com

Tulipa otettua päikkärit.

Tulipa otettua päikkärit. Saa nähdä miten yö unien kanssa käy. No joka tapauksessa huomenna on aikainen nousu. 7:ksi pitäisi mennä labraan, sieltä tikkien poistoon ja sit sos.hoitajalle uudestaan.

Seuraava sessio onkin vasta torstaina, kun menen sinne ekoihin sytoihin. Jaa nyt kuulu puhelimeen viestiäkin pukkaavan - varmaan pitäis kattoa onko se tytöltä vai mitä jännää sieltä paljastuisi.....ei se olikin vain taas joku mainos, deletoin pois.

Jaahas tyttö tuli. Jaksamisia. Palataan viimeistään perjantaina.

Mun uusi kaveri.

Ei tiputettu ei. Ja järkevän päätöksen tekikin lääkäri - meni jopa minun järkeeni. Ensi torstaina sitten aloitetaan.

Haavasta on siis saatava tikit pois ja haavan PITÄÄ OLLA KIINNI.

Viereen laitoin "Lääkitys tiedot" eli noita alkavat tiputtamaan minuun 3 viikon välein + verenpainelääke ja muut tabletit - mitä lie tuleekaan.

Lääkärikäynti oli positiivinen ja kannustava kokemus, kiitos tri.Jekuselle.

Huvitti vähän kun ajattelin aamulla, että tänään tiputtavat tänään ja varauduin siihen ottamalla kirjan mukaan laukkuun ja pari kelan paperia, jotka piti näyttää lääkärille. Mutta kas kun tulin takaisin, niin kassi oli täynnä jos jonkinlaista kirjasta, paperia, lääkepussukka, jossa 2 dosettia ja pieni päiväkirja. Pussukka on kuulemma nyt mun kaveri ja sitä ei saa jättää matkasta pois.

Niin että ihan positiivinen päivä oli tänään.

Huomenna lääkäriin.

Hei taas täältä Kokkolasta!

Kävin siis labrassa(taidan kohta olla täynnä reikiä) ja sos.hoitajalla. Sos.hoitajalla teimme työkyvyttömyyseläke hakemuksen ja hoitotuki hakemuksen. Sairaspäiväraha oikeutenihan päättyy marraskuun viimeinen päivä ja sen jälkeen kela kehoitti tekemään eläke hakemuksen.

Huomenna onkin sitten jännä nähdä aloittavatko hoidot vai vieläkö pitää odottaa. Toisaalta tässä on odotettu jo toukokuun alusta, sillä jo silloin oli tiedossa, että hoidot alkavat.

Lataisivat nyt edes yhden satsin ja 3 viikon päästä katsottaisiin voiko haavan puolesta sitä jatkaa...toivottavasti näin.

Pelkona minulla on, että maksassa pesäkkeet lisääntyvät ja se taas ei liene hyvä juttu.

Olisi myös kiva kuulla miten muilla, joilla on ollut maksassa etäpesäkkeitä ovat hoitoihin reagoineet.

Jos sinulla on kokemuksia omia tai lähipiiristä niin kirjoita ja kerro.

HYVÄÄ YÖTÄ

TÄSSÄ TEILLE RUUSU, OTTAKAA JOKAINEN.
glitter-graphics.com

Voi kähnä!!!!

Saa nähdä voivatko aloittaa sytoja perjantaina, koska minulla on vielä tikit siitä korjaus tikkauksesta ensi tiistaihin asti.

Soitin syöpäpolille ja menen sinne perjantaina. Hoitaja sanoi kysyttyään lääkäriltä, että periaatteessa haavan pitäisi olla täysin parantunut, mutta tämä käynti on kuulemma hoidon suunnittelua. Kehoitti kuitenkin varautumaan siihen, että sytot jos mahdollista aloitetaan jo silloin kuitenkin mahdollisimman pian. Näin ne asiat muuttuvat ja minä kun niin olen odottanut hoitojen alkamista.

Harmittaa, harmittaa ihan tosissaan jos taas saa vain odotusta lääkärikäynniltä matkaansa.

Odotusta perjantain.

Maanantai - odotan perjantaita kuin kuuta nousevaa.

Huomaan taas, että se mitä syö on valittava tarkoin. Kahvi ei sovi - välillä

tuntuu ettei mikään sovi. hain eilen Rela- tabletteja apteekista, mutta eivät auta. Ainoastaan Panadol Zap auttaa ylä vatsan kipuihin. Oi miksi,miksi tuo maksan piti sairastuaja sappikin siinä vieressä, jossa tosin ei ole mitään vikaa.

Toivon vain, että sytot alkaisivat auttamaan ja jos nyt ei kaikkia pesäkkeitä hävitä, niin ainakin voisivat sitten Oulussa leikata loput pesäkkeet pois.

Kannustajia on onneksi paljon ja esirukoilijoita. Rukouksen voima kantaa kummasti eteenpäin ja uskon Jeesuksen kulkevan rinnallani näinä vaikeina aikoina.

Kiitos kaikille tuestanne ja rohkaisun sanoista, vaikka emme henkilökohtaisesti tunnekaan.

Pieniä ilopillereitä.

4 viikkoisia viikareita (äitee karkas ja tässänyt olemme)

Seuraa blogiani bloglovin'in avulla

Uudet tikit, jokaisen tytön unelma!!

Saa nähdä miten syto hoitojen alku onnistuu ensi perjantaina, nimittäin - haava on ollut tulehtunut antibioottia syöty, kirurgi hoitanut ja taas tänään kävin näyttämässä haavaa.

Ja mitä teki kirurgi - leikkasi paikallispuudutuksessa mätä kohdat pois ja jeeeeee....sain uudet tikit 10:neksi päivää. Olisi kyllä kuulemma parantunut, mutta huomattavasti hitaammin - tiedä sitten, mutta tilanne on nyt tämä. Syto hoitoihin ei kuulemma pitäisi vaikuttaa. No se nähdään ensi perjantaina kun menen syöpäpolille.

Onneksi sain tänään sohvan - tosin käytetyn, mutta hyvän missä köllötellä eli siis jotain positiivista.

Päivä toivoa taas täynnä.

Ukkonen jyrisee ja sataa - virkistävää. Juuri äsken kävimme tytön kanssa sohva ostoksilla Ekocentterissä ja löysimmekin 30 eurolla hyvän ja siistin sohvan - tähän asti olemme olleet ilman. Ei se mikään erikoinen ole, mutta täysin käyttökelpoinen, siisti ja eläin ystävällinen.

Haavan suhteen katsomme huomiseen ja katsotaan sitten pitääkö käydä näyttämässä jo nyt sitä kirurgille - näin päätimme sairaanhoitaja naapurimme kanssa.

Myös eräs ystävä kävi rohkaisemassa ja pyysikin minua lähtemään hänen ja miehensä kanssa ruksalle tänä iltana ja luulenpa, että menenkin. Saavat veljet rukoilla täsmä rukouksena haavan puolesta, jotta hoidot voitaisiin alkaa silloin kun aika on annettu. Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

Onneksi minulla on seurakunta ja siellä paljon vilpittömiä tavallisia ihmisiä ystävinä. Kiitos Herralle heistä.

Kirje Roomalaisille 5:1-5

5:1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,

5:2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.

5:3 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,

5:4 mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;

5:5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

Mieli.

Tänään on ollut rauhallisempi mieli kuin eilen. Poika turusta soittelee joka päivä ja suunnittelee kokkolaan muuttoa. (on todella huolissaan tilanteestani).

Hän on tutkinut netistä sairauteeni liittyviä artikkeleita ja taitaa olla enemmän perillä sairaudestani kuin minä. Käy poikar essua sääliksi kun huolissaan minusta ja minun tilastani ja haluaisi selvästi olla lähempänä tukemassa äitiään.

Kun kuulin tilanteestani syöpä lääkärillä, niin ensimmäinen ajatukseni oli: mikä on suhteeni Jumalaan, miten minulle kävisi jos kuolisin?

Sitä asiaa minun pitää tutkia Jumalan edessä rehellisestivain siten saan lopullisen rauhan kävi miten kävi.

Kummaa on, että en ajatellut sairauttani vaan todellakin sitä olenko pelastunut vai en. Niin kuin raamatussa sanotaan "ei jokainen joka huutaa Herra, Herra pääse taivasten valtakuntaan"

Herra pyydän, vahvista uskoani, vaikuta minussa tahtomista ja tekemistä niillä voimavaroilla, jotka minulla on. Kiitos Jeesus, että kuulet lastesi äänen ja vastaat ajallasi ja tavallasi.

Parantumaton...

, mitähän se tarkoittaa. No ainakin selvisi miksi maksaa ei leikattu....etäpesäkkeitä niin monta eri puolilla maksaa. Syto hoidot olisivat alkaneet huomenna, mutta haavan paranttomuuden takia sitä ei voitu aloittaa. Säde hoitoja ei edes aleta antaa.

Syto hoitojen tarkoitus olisi vaikuttaa maksassa oleviin pesäkkeisiin poistavasti/pienentävästi, jotta maksan leikkausta voitaisiin edes harkita.

Tajusin myös, että lääkäri ei antanut minulle moniakaan elinvuosia ellei hoidot auta. Jos päästäisiin leikkaamaan, niin sitten ehkä saisin lisäaikaa.

Surettaa jo pelkästään lasten kannalta.

No joka tapauksessa 3 viikon välein käyn syöpäpoolilla saamassa myrkyt suoneen ja kotona 2 viikon ajan syön lääkkeitä,sitten pidän viikon tauon ja sitten taas myrkyt saamaan. Tätä kestää loppu vuosi, jonka lisäksi tietystikontrolli käynnit, jotkapitävät sisällä ainakin verikokeet ja vatsan varjoaine kuvauksen.

Taasko kipuja.

Tänään on ollut kurjempi päivä. Pallea on ollut kipeä. En tietääkseni ole syönyt mitään sellaista joka sen aiheuttaisi. Vatsa lääkkeitä olen yrittänyt ottaa,mutta ainakaan vielä ne eivät ole auttaneet - toivon, että alkaisivat vaikuttaa,muuten tulee kurja yö.

Onneksi huomenna on se lääkäri, jos nyt sinne asti kestän.

Stressikö tämän aiheuttaa vai mikä? Kenpä tietäisi. Maha möyrii omiaan. Miksi taas, miksi?Oli jo niin hyvä olla ilman kipuja.

Toisaalta on niin ihanaa kun saa purkaa tänne itseään. Pelkästään se jo helpottaa oloa.

Mahtaakohan tätä lukea kukaan muu sellainen, jolla on paksusuolta leikattu? Kommentit teiltä auttaisi vertaistuen muodossa.

Laitan tuohon blogiin sähköposti osoitteeni, niin voitte kirjoitella, jos koette niin.

Lenkille.

Hyvä minä - eka lenkki tehty leikkauksen jälkeen. Tosin se ei ollut kovin pitkä. Itse olisin mennyt vielä pitemmälle (mäen ylös) ja kiertänyt vielä pitemmästi, mutta tyttö sanoi ettei liikaa ekalla kerralla, nyt palataan takaisin.

Mieli olisi tehnyt, mutta kotiin päästyäni huomasin, että olipa hyvä ettei lähetty urheilemaan pitemmästi.

Maanantaina lääkäriin ja sittenpä nähdään miten asiat alkavat sujumaan.

Haava ei ole vielä navan kohdalta täysin parantunut, mutta eiköhän se siitä. Olen kuullut monia vastaavia tarinoita ja kaikissa on ollut onnellinen loppu - se vain vaatii kärsivällisyyttä.

Nyt lähden aterioimaan, kraavialohta leivän päälle ja kaakaota nam,nam.

Yllätys hyökkäys suoliston osalta!

Kaikkea sitä sattuu ihmiselle,jolta on poistettu paksusuolta! Ei naurattanut yhtään silloin hetki sitten, mutta nyt jo huvittaa.

Ilman mitään ennakko varoitusta! No saatatte jo arvata mitä tapahtui:)

Hirvee sotku, no sattuuhan sitä paremmissakin piireissä. On se tuo wc hyvä keksintö ja suihku - yhdistelmänä hyvä.

Onneksi olin kotona, enkä esim. missään, siis missään muualla. Olisi voinut olla hieman noloa.

No nyt ollaan taas kokemusta rikkaampia. Toivottavasti ei toistu.

Se siitä, muuta kummosempaa ei tälle päivälle olekkaan tapahtunut.

Vaikka tulihan tuossa nyt yhden päivän tarpeet täytettyä:))

Ct-kuvaus.

No nyt sekin on ohi - keuhkojen varjoainekuvaus nimittäin. Turhia taas jännittelin.

Maanataina on syöpälääkärille aika. Muutonkin olen tänään ollut aika pirtsakalla päällä - ihanaa olla välillä oma itsensä eikä vain rypeä.

Tahdon tässä sanoa muille syöpäläisille, että ei se elämä aina murjo syöpäläistäkään. Joskus tulee niitä päiviä, jolloin saa tapahtua suurin piirtein mitä tahansa - (tai ehkä ei nyt ihan mitä tahansa)

Huivikin on nyt sitten ostettu kirppikseltä ja pirtsakka tietenkin. Kävimme ystävän kanssa muutamalla kirppiksellä kiertelemässä ja se jos mikä kertoo, että vointini on ollut parempi kuin pitkiin aikoihin.

Hurlunhei ja hellät tunteet tälle päivälle kaikille.

Virta ei kulje.

Ajatus ei nyt solju tänään.

Huomenna keuhkot varjoaine kuvataan.

Ja toivotaan ja odotetaan - parasta.

Kyydin sain huomiseksi ja leivoskahvit päälle.

Sen voimalla tässä huomiseen astelen.

Ja ystäviäni kiittelen avusta kaikesta,

tuesta monenlaisesta.

Yritin.

Yritin tuossa auttaa tyttöä kotihommissa, mutta en pystynyt paljon kun jo leikkaus kohta muistutti itsestään ja tytär sanoi, ettei sinun tarvitse.
Huomenna aamulla pitäisi mennä verikokeeseen ja torstaina keuhkojen varjoaine kuvaukseen.
Tuo varjoaine kuvaus vähän jännittää.....toivottavasti eivät löydä mitään.

Epätoivo ja pelko ovat päällimmäisiä ajatuksia - illalla voi taas olla jo toisin. Se jää nähtäväksi.
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Vuoristorata.

Tunteiden vuoristorataa mennään taas. Mielen valtaa väsymys ja ajatus miksi minä, miksi juuri minulle, paranenko?

Ja jos en kuinka kauan aikaa vielä? Herra yksin tietää.

Nämä ajatukset ovat pyörineet tänään mielessäni ja varmaan monen muunkin syöpään sairastuneen mielessä.

Mihin katosi se rauha , ilo ja luottamus. En tiedä.

Mitä tämän jälkeen? Toisiko huominen takaisin toivon tunteen - toivon niin, koska en haluaisi vaipua epätoivoon.

Miten lapset ja läheiset jaksavat tämän kaiken? En voi auttaa ja ajatuksiani en voi ääneen lausua - suojelen lapsiani tunteiltani.

Ei kurjuutta kummempaa.

Oi tätä toipumisen ihanuutta...edelleen. Kylkilihakset on kuin selkäänsä saaneet.

Muuten olisi hyvä. Oikeastaan alkaa pelottamaan, että toivunko tästä tämän paremmaksi.

Ilmeisesti kyllä, mutta minkäs niille tunteilleen taas voi.

Huomenna saan tietää milloin on syöpälääkärille aika - tulokset on jo tulleet, mutta lääkäri ei ollut vielä katsonut niitä. Toivottavasti ajan saa pian, koska silloin voin puhua tästä toipumisestakin.

Kirjoitelkaa.....

Ottaa pattiin!

Kyllä ottaa pattiin! Tämä toipuminen nimittäin. Ei millään tahdo jaksaa näitä kipuja. En sitten tiedä johtuuko ne noista lääkkeistä.

• Antibiootti haavan takia
• 2:laista särkylääkettä kipuihin (2-3 kertaa päivässä)
• Masennuslääke (Seroxat)
• Verenpaine lääke
• Rela (antibioottikuurin ajan)
• Ja tietysti leikkauksen aiheuttamat omat vaivansa

Paksusuolta kun on poistettu, niin ei vatsakaan ihan kaikesta varmaan tykkää. Tiedä häntä. Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia vastaavan leikkauksen jälkeen.

Kommentoikaa nyt ihmeessä!! Vertaistukea tarvittaisiin. Ja siksi tätä blogiakin osittain pidänkin. Olkaa rohkeita kirjoittelemaan.

Kipu.

Kipu - ei mukavaa. Se tuo pientä epätoivon tunnetta mukanaan vaikka järjen pitäisi sanoa muuta esim."toipumisesi on kesken". Mutta järki ja tunteet eivät kulje käsikädessä, ei ainakaan minulla.

Arkea odotan ja posteljoonia. Missä viipyy kirje tohtorilta, joka hoitoni määrää?

Joko jo huomenna vai vasta perjantaina? Odottavan aika käy pitkäksi ja kärsimys pussi tulee täyteen.

Toisaalta odotan innolla ja toisaalta kauhulla sitä aikaa. Tunteet vaihtelee ja kait niiden pitääkin tuskin olisi normaalia, että olisin täysin viilipytty.

Verensokeri oli tänään hyvä - onneksi. Eli sokeri lääkitys voidaan pitää tauolla. Verenpainetta en ole mitannut. Mittari kun on yläkaapissa tällä hetkellä enkä itse sitä sieltä ala urheilemaan alas.

On tämä kyllä hyvä paikka purkaa itseään. Täältä on hyvä aina itse tarkistaa mitkä on olleet tunnelmat ja olotilat - jes avoin päiväkirja.

Huivi malli.

Tänään on ollutkin rauhallinen päivä. Hieman olen ollut kivun kourissa, mutta toipuminenhan on vielä kesken.

Syöpäyhdistykseenkin kävin tuolta netin kautta liittymässä. Välttämättähän siitä ei ole minulle paljon hyötyä, mutta oman panokseni sinne nyt kuitenkin annan ainakin jäsen maksun muodossa.

Toissapäivänä tyttö kokeili minulle huivia ja sanoi "äiti tämän näköinen sinä sitten olet kaljuna, hommaan sulle tosi nättejä huiveja sitten"

Liikuttavaa miten lapset ottavat tämän sairauden.

Tästä päivästä taitaakin tulla sellainen täysin yksinolo päivä, vaikka soittoja onkin tullut. Oikeastaan ihan mukava olla aivan itsekseen vaikka aluksi ajattelin etten pärjää, mutta näin sitä vaan on menty eteenpäin.

Ja mikäpä hätä minulla tässä nyt olisikaan.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa teille kaikille, vaikka ulkona, ainakin täällä ei ole kovin lämmintä, tuulee ja vettä välillä ripottelee.

Elämän helppous ja vaikeus.

Tänään olisi suunnitelmissa saada muutama ystävä saada kokoon pitääksemme pienen rukous hetken kotonani. Saa nähdä toteuuko sen yksin Herra tietää. Olisi mukava kun saisimme jakaa hengen ravintoa keskenämme.
Eräs ystävä kävi auttamassa siivouksen kanssa ja nyt täällä on siistiä ja puhdasta. Oikein nautin olostani ja puhtaasta kodista.
Itsekkin yritin jotain pientä touhuta ja keräillä tavaroita paikoilleen, mutta se kostautui. En siis vielä ole täysin kunnossa. Joten uskoa pitää, että rauhallisesti täytyy ottaa.

Tytär lähti lasten leirille ohjaajaksi ja tulee sunnuntaina. Nyt on sitten hänenkin mukava tulla leirin jälkeen puhtaaseen kottin, eikä tarvitse heti ruveta siivoamaan. Vaikkaei huolinutkaan siivous apua, niin uskon, että on tyytyväinen kun joku on käynyt auttamassa.

Ote Sana hallussa sivustolta:
Jumala ei tarkoittanut elämää helpoksi. Hänen suunnitelmansa ei ole hemmotella sinua, antaa elämää, joka on "kuin silkkiä vaan". Hän ei aina toimi niin, että joku apostoli rukoilee puolestasi ja sitten Pyhän Hengen voiman kosketus tekee sinusta kerralla uuden ihmisen. Kipeä ja hidas kasvu on terveintä kasvua. Kun sinun sisäinen ihmisesi kasvukivuissaan lujittuu ja oppii kääntymään aina uskon luottamuksessa Jumalan puoleen, sinulle kehittyy sisäinen turvapaikka. Sinä opit nojaamaan kaikissa vaikeuksissasi aina Kristukseen. Uusi luomus sinussa on kuin lapsi äidin helmassa, joka säikähdyksissään tarrautuu äitiinsä. Se on myös luomus, joka voi kasvaa aikuiseksi, täysi-ikäiseksi Kristuksen tuntemisessa, niin ettei pienet - eikä suuretkaan - asiat pahemmin hetkauta. Jumalan kouluissa ollut ihminen voi sanoa pahassakin paikassa: "Ei hätä ole tämän näköinen!"

3 viikkoa takana.

Jeee...3 viikkoa takana. Lääkekuuri haettu ja tyttö leirillä - saan olla nyt vain yksin eikä tarvitse ajatella ketään muuta. Ihminen kun kaipaa joskus ihka omaa aikaa ilman keskeytyksiä.

Ja tyttö saa vähän lomaa kotitöistä. Ystävä tulee huomenna aamulla siivoamaan. Kyllä tämä kämppä imurointia ja pesua tarviikin, sillä eihän 16v tytöltä voi vaatia, että jaksaisi olla tarkempi siivouksen kanssa (vähän on välillä ympäri pyöreätä siivousta).

No se siitä.

Toipuminen etenee vaikka ensin en siihen meinannut uskoa sen verran kipu kalvoi ennen ja jälkeen leikkauksen.

Ellei Jumala annakkaan sitä mitä haluamme, Hän antaa sitä mitä tarvitsemme

Ei voi uskoa.

Sain soiton terveyskeskuksesta - haavassa onkin pöpö ja antibiootti kuuri tulee. Ystävä haki reseptin tk:sta ja menimme apteekkiin.
Lääke, joka oli kirjoitettu oli suht kallis - omavastuu yli 700 euroa - KYLLÄ!
Sanoin ettei onnistu. Pyysin apteekista soittamaan tk:hon ja tiedustelemaan halvempaa vaihto ehtoa.

Lääkäri soitti jonkin ajan kuluttua apteekkiin ja löytyihän se. Tosin sekin maksaa 138 euroa 10 päivän kuuri.
Joutuivat sen tilaamaan ja sen nyt sitten huomenna haen - pakkohan se on, että saadaan pöpö pois.
Kallis haava tuli. Toivottavasti lääke nyt sitten tehoaa ilman isompia ripuleita ja muita kommervinkkejä.

Muuton päivä on mennyt suht hyvin. Onneksi. Mutta olihan tuo aika järkytys taisin jäädä apteekissa toviksi suu auki katsomaan - hetken sanaton olo.

Miksi?

Valvoin viime yönä taas, uni ei vain tullut. Kello kolme yöllä vielä yritin väsyttää itseäni tekemällä sudoku ristikkoa - ei onnistunut nukkuminen eikä sudoku.

Nyt aamulla olen taas hermostunut. Tyttö lähtee lasten leirille ohjaajaksi ja tulee sunnuntaina. Entäs minä...jostain syystä en uskalla olla yksin kotona esim.tänäkin aamuna paniikkikohtaus iski, levottomuus kalvaa, järki sanoo yhtä, mutta tunteet ei seuraa perässä.

En tiedä miksi .... ehkä pelkään yksin oloa, varsinkin nyt.

Jeesus auta!!!!!!!!!!!!!!!!!!

..............................palaan illemmalla........................