Ei enää......

....niin onnellinen. Lähinnä yksinäinen. Mutta onneksi ei syto jutut vaivaa, vaikka seuraavaa kertaa en taas innolla odotakkaan.

Seuraava kerta olisi 22.10 ja edellisenä päivänä verikokeet ja niissä nyt sitten on se syöpä arvokin mukana. Arvatkaa jännittääkö se tulos? Olisipa joku jolle purkaa tää mua vaivaava juttu, mutta täällä siitä en julkisesti voi kirjoittaa - harmi?

Herra rakas, Poikasi Jeesuksen nimessä varjele minua!!!!

Onnellinen nainen.

Täällä istuu syövästä huolimatta nyt onnellinen nainen! Eli syto-hoito oireet onnellisesti ohi tältä erää.
Muutakin syytä on, enpäs vaan kerro teille.

Down.

Henkinen olo on nyt down.

Lääkkeiden ja sairauden vuoksi tiedän, en vain pääse irti siitä.

Päiväni ovat Kaikkitietävän ja näkevän Jumalan käsissä, siis hyvissä käsissä. Mutta Jumalaen tahdo tulla vielä....haluan parantua.

Tämä olkoon Sinulle rukoukseni tänään - Poikasi Jeesuksen nimessä minä pyydän armahda minut tästä sairaudesta.
Haluan olla vielä vehreä ja satoa tuottava puu tarhassasi.

Ruusuja.

Leen@, Nurkkalintu, Palaga. Tässä lupaamani ruusukori kaikille. Olette parasta mitä minulle on sattunut.

Voimia teille!

Minä en vain jaksa. Nyt on aamupäivä, räntää sataa, äidin synttäreille pitäisi päivällä jaksaa. Mistä ihmeestä tämä alakulo ja masennus tulee, en halua sitä enkä pisteleviä käsiä ja jalkoja.

Pahoinvointiin otin lääkkeen asken. Herra rakas miksi kiusaat minua, Leen@:aa ja muita poista syöpä,helpota oloamme!

Yksinäisyys mikä kauhea kalvava olo. On kuin olisi yksin tässä maailmassa.

Muuta en nyt osaa kirjoittaa, mieli on niin täynnä, että se tuntuu tyhjältä. Palaan varmaan illemmalla.

Voimia ja halauksia ystävät!

Vaivalloista kirjoitusta.

Oikeassa olit Leen@. Olen ollut väsynyt ja nukuinkin tiputus päivän. En ole jaksanut kirjoittaa ja nytkin se on vähän vaikeaa tuon pistelevän käsi kivun takia. Kylmän arkuus ei helpota asiaa yhtään. Saa nähdä miten talvella kun nyt jo tuntuu, että naama jäätyy kun pistää edes vähän nenää ikkunan rakoon..

Olo ei ole hyvä.

Nuoriso lähti muutto hommiin ja olen nyt päivä sydämmen yksin. Toivotaan, että joku tulisi käymään.

Masentaa ja hermostuttaa vaikka veriarvot olivat menneet lääkärin mukaan hyvään suuntaan.

Lääkitystä ei muutettu, koska tämä lääke tuntuu teholtaan hyvältä.

Lääkkeet otin äsken ja huomasin, että pitää laittaa vettä pulloon valmiiksi ,jotta siitä tulisi huoneen lämpöistä - jääkaappi kylmää en pysty juomaan. Kaikki muille normaali on nyt minulle taas epänormaalia.

Voimia ja jaksamista tämä kyllä vaatii todella paljon ja henkisiä voimavaroja.

Tuisketta on ollut.

On ollu tosiaan kiirusta ja nuot poikien asiat mietityttännä miten pärjäävät ja nuorempi neuvoja tarvinnu. Nyt sitten on kaikki 3 tenavaa kokkolassa pojat omissa huusholleissaan ja tyttö tässä minulla.

Torstaina on taas lääkäri ja tiputus. Potuttaa koko tiputus ko on sitte muutaman päivän pois pelistä eikä pysty paljon autteleen poikia. No josko se tuo pikku sisko niitä sitten sistus hommissa auttelis. Vanhempi pojista kun aikoo laittaa kämpän nyt vähän niinku aikusemman laiseksi eikä enää mikskään "boksiksi", mutta valitteli kun ei oikein oo väri silmää. Kukkia ja koristeita vähä tahtos laittaa ja verhoja (ei enää lakanoita ikkunan peitoksi)

Huomenna on labra ja illallamennään katsomaan sitä vanhemman pojan asuntoa. Tiputuksen jälkeen kun en kykene muutamaan päivään kuitenkaan.

Ja tiiä sitte mitä lääkettä vaihtavat vanhan tilalle ja minkälaiset oireet siitä tulee toivottavasti ei oikein pahoja.

Aito ikinuori silti.

No niin nyt meikäläinenkin on sitten 1.12 alkaen eläkeläinen - tänään tuli päätös. Vähän on oudon tuntuista, mutta kait siihen ajatukseen tottuu.

Kaikkea olen tässä laskeskellut ja soittanut ja tarkistanut vero prosenttia ja asumistukikin menee uusiksi.

Olo on ollut ihan hyvä, mutta sitten iskee toinen tauti laiskuus, voi, voi. No onneksi sekin on ohi menevää laatua, päivää on vielä pitkästi kääntää vaikka koko talo ympäri.

Vuokra isäntäkin tuossa mainitsi, että ensi tiistaina tulee kiinteistö välityksestä arvioimaan tämän talon myynti hintaa. Saa nähdä miten tässäkin asiassa käy.

No kyllä Herra omistaan huolen pitää, joten nou hätä.

Minä huudan Sinua Herra.

Aamu on taas tänään vaikeampi kuin esim. eilen, jolloin olin tosi energinen. Liekö liikaa asioita mielen päällä - mene ja tiedä.

Jotenkin pitäisi saada mieli kuriin ja rauhoittumaan. Tiedän kyllä, että se tästä taas kunhan päästään alkuun. Mieli olisi taas altis vaikka mihinkä, mutta ruumis pistää hanttiin.

Sen tiedän, että syövästä tämä ei nyt johdu vaan se on tuo mieli joka tekee tepposiansa.

Onneksi meillä on taivaallinen Isä, joka kyllä tietää meidän mielemme ja tunteemme, mutta onhan Jeesuskin sanonut, että me emme saa koska emme ano.

Siis Rakas Jeesus minä tuon tässä Sinulle kiitoksen kanssa tiettäväksi, anna minulle yli ymmärryksen menevä rauha sydämeeni ja suojaa minua tänään edestä ja takaa. Ilman Sinun Taivaallisen Isäsi huolen pitoa en jaksa yksin kulkea tätä välillä niin kivikkoista tietä. Kiitos siitä, että autat ja kuljet kanssani, niinkuin olet kulkenut tähänkin asti. Tästä kuuluu kaikki ylistys ja kunnia Sinulle, koska omassa voimassamme me emme voi mitään. Aamen

Soitto syöp.polille.

Tänään siis taas kerran soitin syöpä polille. Lääke tauotettiin. Aikaisemmin muutama päivä tästä taaksepäin vähensin itse lääkkeen oton aamuun. kun en enää perjantaina saanut ketään polilta kiinni. Olohelpottui ja wc-reissut väheni.

Elikkä nyt siis kun tuli arki soitin heti aamusta polille ja keskusteltiin taas krran hoitajan kanssa tilanteesta.

Ensinnäkin olin laihtunut 3 kiloa ripulin takia tässä ihan 4-5-päivän aikana ja ripuli jatkui. Jotenhoitaja kehoitti tauottamaan Xelodan oton ja keskustelemaanseuraavalla kerralla eli 1.10 lääkärin kanssa tilanteesta - pitäisikö lääke vaihtaa.

Olo on tietysti ollut parempi nyt kun ei lääkettä ole ottanut,mutta, mutta eihän tämä näinkään voi jatkua.

Yritän nyt nauttia tästä ajasta kun ei ole vaivoja. Olokin on energisempi ja kotihommat sujuu hiukka sutjakkaammin.

Trabetsilla taiteluahan tämä on noiden lääkkeiden kanssa - yksi ssopii yhdelle ja toinen toiselle. Muutenhan tuo Xeloda olisikin aikavaivaton ja sillä pääsisivähin oirein, mutta poli on huolissaan varsinkin tuosta painon laskusta ellei ripulia saada ojennukseen..

Nyt sitten ollaan ja odotetaan kuun vaihdetta.

Näihin kuviin ja tunnelmmiin.

Vahvoja heikkoudessa.

Ilta on jo käynyt myöhään. Tyttö nukkuu ja minulla on TV7 päällä katson sitä tässä samalla kun kirjoitan.

Tänään on ollut hyvä päivä. Olo on taas tyyni. Kunpa muistaisin tämän olon sitten kun on taas ollut seuraava hoito. Niin päivinä kun on vaikeinta hoidon jälkeen tahtoo unohtua, että se paha olo on vain väli aikaista ja ohimenevää kunhan jaksaa 3-4 päivää.

Kunpa nämä onnelliset ja paremmat hetket jäisivät mieliimme yhtä hyvin kuin huonot hetkemme. Mutta ihmis luonto on parempi muistamaan onnettomat hetket - miksi sitä en tiedä.

Olemme kuin raamatun Elioita erämaassa täysin masennuksisa. Jumalan vastaus oli syö, juo ja nuku. Silloin kun meidän tiellemme tulee "erämaa" synkkä kausi, tehkäämme vain se mikä on pakko pysyäksemme hengissä, ottakaamme tarjottu apu vastaan, se ei tee meistä heikkoja vaan vahvoja heikkoudessa.

Toisaalta.....

....se mitä kirjoitin "Mun"-blogissa, niin mulla ei pitäisi olla mitään hätää. Mutta minkä sitä tunteilleen voi. Järjellä kun ei ole tunteiden kanssa mitään tekemistä ja tunteet ovat vahvemmat kuin järki.

Tunteet kun sanoo yhtä niin järki ei seuraa ainakaan heti perässä. Tytön yö hali helpotti, siksi kait kirjoitan näin nyt. Meillä on kuitenkin tunteet sairauteni suhteen aika samanlaiset. Onneksi tyttö saa olla koulussa ja irottautua koto maailmasta päiväksi vaikka koulu päivät ovatkin rankkoja ja pitkiä.

No ollaan toiveikkaita huominen voi olla jo taas parempi - toivotaan ainakin niin.

Tänään.

Linkistä pääsette tämän päivän postaukseen kun en jaksa asiaa toistaa.

Päivän panikoinnit.

Tänään on sitten verikokeet otettu ja soittoa ei ole perään tullut eli tarkoittaa, että huomen aamulla sytoihin. Samalla täytyy puhua tuosta verenpaineesta kun äsken mittasin niin eka mittaus oli 107/83 ja toka mittaus 117/83. Varmaan pitää tässä illan mittaan vielä mitata. Meinas vähän huipata nimittäin. Meikä on niin herkkä kaikkeen ylimääräiseen, että heti täyty soittaa yläkerran sairaanhoitajalle (hän ei tosin ole enää töissä oman sairautensa vuoksi)

Olen varmaan liian hermoherkkä eikä mitään varmaan olen vaan ihan tosissani olen. Inhoittava luonteeen piirre,todella inhoittava - säikähdän aivan vähästäkin. Siksi minulla tuo paniikkikin tulee aika helposti.

Kaupassa kävin ja niin lähimässä kuin olla voi ja äkkiä takaisin, ettei vain tapahdu mitään itselleni (esim. mene taju). Joku voi naureskella tällaisille jutuille, mutta jonka kohdalle ne sattuu niin se on totisinta totta. Postilaatikollekkaan ei aina tohdi mennä kun pelkää, että pettää jalat alta.

Rauhoittava piti ottaa kun tulin kaupasta, muutoin panikoisin vieläkin. Tytölle en tohdi edes sanoa sillä hän on nähnyt todellisia kohtauksia minulla ja joutunut soittamaan siksi kerran ambulanssinkin , silloin asuttiin vielä Kälviällä ja oltiin menossa kaupunkiin vaan siitä tulikin reissu terveyskeskukseen - kerran aikaisemmin olin yksin liikenteessä ja samoin Kokkolaan menossa - eikun takaisin ja tuhatta ja sataa terveyskeskukseen.

Voisi tämä elämä helpottaa jo edes siitä kohtaa, koska se on ilkein tuntemani tunne mitä tiedän.

Pelottava tosi pelottava ja todellinen sillä hetkellä.

Piti tänään siivotakkin, mutta arvata saattaa miten siinä kävi - onneksi tämä ei ole mikään kaatopaikan näköinen, mutta olisihan se ollut mukava järjestää paikkoja uuteen uskoon. Olisi ollut mukavampi tulla huomenna sytoista kotiin kun paikat olisi olleet uudessa uskossa. Mutta tänään olen väsynyt, saamaton,laiska ja ties mitä. En koe itseäni perinteisenä äiti hahmona enää vaan sellaisena, josta täytyy pitää huolta. Tosin sellaista henkilöä ei ole.

No niin tämäoli sellainen marina tuokio, toivottavasti kestitte.

Verikoe päivä huomenissa.

Huomenna aamusta olisi sitten taas verikoe päivä ja torstaina sytopäivä mikäli veriarvot sen sallivat.

Vähän on ollut alavireisiä nämä päivät.Tänään onneksi ystävä tuli hakemaan kirppikselle ja se piristi kummasti.

Pelko taudin leviämisestähän tässä eniten pelottaa, niinkuin varmaan muillakin syöpäläisillä. Lääke on ollut tauolla pitempään kun oli se mahatauti eivätkä haluneet minua oikein sippiin saattaa, joten neuvo oli pistää lääke tauolle jo muutama päivä ennen kuin varsinainen tauko olisi pitänyt aloittaa.

Sukkakin on saanut muotoa jakohta aletaan kaventamaan. Piti vain taas selvittää lankoja - senkin kissan retaleet. Vaikka kuinka hyvin yrittäisi peittää ja piilottaa niin kummasti vain löytävät apajan. Samoin kävi tytön langoille tänään. Lankapussi suussa iloisesti tepsuteltiin tytön kamarista olohuoneeseen ja keskimmäinen on hyppytaudissa - siis kissa japienin ei tietysti ymmärrä, luulee,että tääon joku kiva leikki ja härnää toista. Onneksi ovat tyttöjä kaikki.

Vanhin kissa kattoo ja ihmettelee,että mikä tuolle tuli kun pyörii ja kierii ja kurnuttaa lattialla.

Semmoista tänne tänään.

Siunausta ja varjelusta teille kaikille.

Peruttu.

Tämän pellen nauravien kasvojen takana on todella surulliset kasvot jo valmiiksi ilman alla olevaa tietoa.

Just äsken soittisyöpäyhdistyksestä, että kurssi on peruttu liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi(;

Tämä tässä nyt vielä tuli kun on muutenkin masentava olo. Nyt kun kaikkein eniten olisin tarvinnut vertaistukea. Nyt on kyllä sellainen oloettei kertakaikkiaan jaksa ponnistella - ei yhtään, kun jo valmiiksi olen aivan down.

Uskomattomia asioioita.

Ystävä kävi tänään pyörähtämässä. Kaikkein järkyttävin uutinen oli se, että nuorella tytöllä on todettu n. 20 vuotiaallaa molemmisaa rinnoissa useampia kasvaimia. Myös tyttäreni kertoi, että samaisessa koulussa on alle 20 vuoden oleva tyttö, jolla on todettu munasarjasyöpä ja jos oikein ymmärsin, niin leikkauksen jälkeen hän ei tule saamaan lapsia.

Ymmärtäisin jos minulla ja /tai vanhemmilla ihmisillä todetaan näitä, mutta näin nuorilla elämänsä alku puolella olevilla nuorilla....jotenkin vain niin uskomatonta.

Mistä ihmeestä tämä kaikki johtuu!!!!!!!!

Jos lomallepääsis?

Taas on käyty saunassa ja on suht' virkeä olo.

Onneksi soittelin tänään Vaasan syöpäyhdistykseen ja kyselin missä vaiheessa meikäläisen lomatuki-hakemus on. Paperit oli kuulemma lähetetty Jyväskylän kelaan, johon ystävällinen täti antoi numeron - soitin - perille ol itullu, mutta kun se B-lausunto puuttuu,..... mutta hyvänen aika kattavan epikriisin olin jo aikaa sitten laittanut...no,eikun syöpäpolille soitto, että laittakaa nyt ihmeessä se lausuntoja vähän sassiin kun Härmän kurssin(pidetään suolistosyöpään sairastuneille soputumiskurssi) pitäisi alkaa 14.9.2009 ja kait ne päätöksetkin on hyvissä ajoin laitettava valituille.

Toivottavasti päästään siis minä ja tyttäreni. Ja jos nyt päästään niin hyvä säkä käy tytöllä kun käy terveysalan-oppilaitoksessa, niin saa näistä Härmän luennoista 1 opintoviikon - taas toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Onkohan siellä lankaa myytävänä? :))

Ikäänkuin kirja.

Tänään tai oikeastaan äsken kun luin Pilviharson - blogia tuli mieleeni, että olisiko siinä mitään järkeä alkaa kirjoittamaan oma elämäkertaa blogin muodossa....hmmm täytyy miettiä. Se nimittäin olisi mielenkiintoinen projekti jo omaa itseäänkin ajatellen.

Niin ja ne kissan tuhot on sitten korjattu ja sitä projektia jatkettu. Kohta on sen pelätyn kantapään H-hetki lähestymässä.

Kissan venkula mokoma.

Voi kissan mokoma!!!!!!!!!! löysi tikkauksen ja sen arvaa miten kävi. Tarkemmin en ole tuhoja vielä tutkinut, mutta kaikki langat oli lattiallasekaisin ja ainakin yksi puikkollinen on pois.Täytyy rääpiä silmukat takaisin puikolle .....voihan itku.

Mitä tästä siis opimme - ei lankoja kattien ulottuville tai ainakin pussin suu tarpeeksi kiinni.

Abroboo..tuli mieleen mahatauti taitaa olla selätetty...jippiiii!

Ja pesukonekin löysi oivan paikan kaapista ja on asennettu paikoilleen.

Palpoiden pehmeää.

Nyt se on syöpä sairauden lisäksi iskenyt langan neulomis-tauti! Vartta siis sukan on kertynyt ja kone pysynyt vaiti. Täytyy keskustella syöpäpolilla seuraavan kerran siitäkin että eihän se ole vakavaa. Ja kun tuota varttakin on sentään tullut ja kohta puoliin ollaan jo taudin vaikeimassa vaiheessa eli kantapäässä - onneksi antoivat ohjeet kantapään selättämiseen -

oikein saa huokaista helpotuksesta, että kunnon ohjeet ja reseptit siihenkin on keksitty.

Ja vallankin kun se aine on vaaleansinistä -ja vaaleanpunaista pehmeän oloista käsin kosketeltaessa vai miten ne lääkärit sen hienosti sanoo "palpoiden pehmeää kudosta".
Että tällaista kauheaa tänne tänään - luultavasti jatkuu kroonisena.

Sukkatauti.

<- eikö ole ihanan sininen

Mitäs teille tänään?

Itse soitin syöpä polille ja kyselin labra tulokset - ne olivat ihan ok. Puhuin myös tästä vatsataudista. Antoivat hyviä ohjeita ja kehoittivat myös jättämään Xeloda-lääkityksen tauolle jos alkaa siltä tuntumaan ettei tauti tässä pikapuoliin tokene, sillä sekin voi aiheuttaa vastaavia oireita.

Maitohappobakteereita apteekista runsaasti nestettä ja suolaista syötävää. Tai no oikeastaan sain samanlaisia neuvoja kuin teiltäkin. Gefilusjuomia, ImmodiumPussaa toppuuttamaan vessassa hyppyytä etc.

Muutoin nautin tänään jotenkin siitä, että sataa ja ilma on puhtaan kuulas ja raikas.

Sitten ette arvaa - kun olen noita neulonta ja sukka blogeja seuraillut, niin jotenkin on minuunkin tarttunut tuo sukka innostus. Pitäisi vain pystyä hakemaan lankaa ja puikot ja saada ohje kantapään tekoon.

Voihan vitsi olisi se jotain uutta ja piristävää - raitoja sinne ja raitoja tänne, kantapää eri väriseksi jne. Ihanhan tässä vanhakin innostuu. Itelle jos teen niin mikähän olisi puikoilla silmukka määrä kun mun jalka on niin peeni (kokoa 36).

Sen verran kun tokenen että tohdin lähteä lnka puotiin, niin het haen alotus paketin vaikka paikallisesta Katriina -liikkeestä.Siellä on hyvä valikoima.

Aika vierii.

Aika vierii nopeaan. Tässä äsken huomasin taas sen mitenkähän sitä itse pysyy perässä.

3.9.2009 otan taas viimeise "syto" pillerit ennen viikon taukoa. Onko siitä todella kohta taas 3 viikkoa kun tippaletku kämmenselässä olin ja nukkua rötkötin polin sängyssä.

Nyt sitä jotenkin osaa jo valmistautua asiaan. Eka kerralla ei tiennyt mitä odottaa ja se meni hyvin kun tiputtivat sen niin nätist ja hitaasti, toka kerralla sitä odotti jotain samanlaista, mutta se olikin kädelle kovempi reissu ja elimistölle myös (nukuin päivät pitkät tai olin väsyneempi).

Nyt kolmannella kerralla tiedän mitä se on ja osaan valmistautua jo siihen n. 3 päivän käsi kipuun ja siihen etten oikein kykene mihinkään. Mutta toisaalta tiedän myös sen, että annan rauhassa ajan kulua niin se menee ohi - annan itselleni luvan potea ihan rauhassa.

Huomaan myös, että tänne blogi maailmaan ilmestyy yllättäen uusia syöpäläisiä, joiden kanssa on kommentoinut,mutta yllättäen tuleekin tieto - joo on minullakin, mutta en ole kirjoittanut siitä mitään.

Kohta on iltalääkkeen aika tai itseasiassa tässä hötinässä meni jo,mutta nyt lähden sen tekemään.

Jääkää Isän käteen Hän kantaa teitä kun ette itse jaksa.

Muutos.

Tyttökin vaihtoi blogin nimeäja osoitetta : http://maanteidenkuningatar.blogspot.com/

Mitähän muutoksia minä tekisin jos vaikka pohjaa muuttaisi välillä:))

Päivääkään en vaihtaisi pois.

Tulin lisäämään linkin tytön tekstiin - toisistamme tietämättä kirjoitimme samasta asiasta.

Olo viimeisimmän tiputuksen jäljiltä alkaa olla suht' normaali eilen oli vielä väsynyt, mutta tänään on jo siivoiltu eikä päivä tirsojakaan ole tarvinnut ottaa.
Saunassa käytiin ja olo on nyt fres.

Labrassakin kävin taas vaihteeksi kun viime tiputus kerralla epäilivät virtsatie tulehdusta. No maanantaina sen sitten kuulee oliko vai ei.

Päivällä tässä tytön kanssa istuttiin, kumpikin teki omia juttujaan. Satuin katsomaan tyttöä jakysyin, etää sinä taidat olla aika tyytyväinen elämääsi, johon tyttö vastasi, että kyllä, päivääkään en vaihtaisi pois vaikka on ollut välillä vaikeaakin - näin se elämä koulii ja opettaa itse kutakin meistä.

Suojelusenkeli.

Tänään en jaksa otan unet pienoise, mutta teille,

tämän suojelusenkelin.

Suurimman meren rannalla.

Perhosen värein,kirkkaina, pelosta piittaamatta,mieleni seisomassa suurimman meren rannalla.Huulillani toivon tuiverrus ja sieluni avoimella kämmenellä.Ylpeänä kannan itseni tämän matkan loppuun.

Heidi Malmberg

Ystäväkin voi tuoda majakan valoa.

Tänäänki yksi toinen ystävä (myös syövän kokenut ja siitä selvinnyt kahdesti) toi minulle majakan valoa. Nimittäin silloin kun 2. syto kerta oli ohi ja ryvin kivuissa ja masennuksessa, niin hänen kokemuksensa ovat olleet samoja.
Eli sitä kuinka kipeäsekäsion,kuinka luuytimiä myöten sitä on/voi olla kylmissään, kuinka masentunut ja itkuinen sitä on pari kolme päivää sen jälkeen ja ajattelee etten enää ikinä tuonne mene kun tämmöiset olot tulee päälle.

Alkuun sitä ei ymmärtänyt kun puhuttiin rankoista hoidoista, mutta nyt sen ymmärtää.
Leena@ sanoi hyvin, "pidä niitä oireita ystävinä sillä silloin tiedät, että ne vaikuttaa kehossasi.

Kiitos niistä sanoista Leena!

Majakka ohjaa Jumalan lailla.

Majakan valo ja vapauden tunne - ne näyttävät tietäni ja jos Herra suo menemme täysin purjein eteenpäin.

Virsi 374 Mitä silloin multa puuttuu

Mitä silloin multa puuttuu,kun Herra huolen kantaa?Turhaan sielu häneen suuttuu.Hän taivaan leipää antaa,elävää vettä juottaa,se virvoituksen tuottaa.Hän antaa Pyhän Hengen.

2.Paimenena Herra näyttää laumalleen niityn parhaan.Kaikki tarpeemme hän täyttää,ei meitä päästä harhaan.Hän aina suojaa lastaan saatanan vimmaa vastaan,kun kanssamme hän kulkee.
3.Vitsallasi, sauvallasi paimenna, Herra, meitä,ettemme pois laumastasi outoja kulje teitä.Sä meille katoit pöydän,sanastas leivän löydän keskellä vihollisten.

4.Sinä voitelit mun pääni Henkesi voitehella.Annat voimaa elämääni sanasi laitumella.Elätät armollasi mua seurakunnassasi.Ei siellä mitään puutu.

Että näin.

En kirjoita tilannetta uudestaan vaan saatte käydä katsomassa hermofriikin koettelemuksia "Että näin" - takaa.

Huomenna letkunpäähän.

Huomenna on nyt sitten 2. syto kerta ja jänskättää saada veriarvot joita voi verrata edellisiin, niihin jotka oli ennen hoitojen alkua. On tää vaan sellaista seikkailunmakuista välillä ja välillä sitten taas ei.

Tänään on ollut väsy päivä ja pie on ollu kippee. Verenpaineesta ei ainaskaan johu just mittasi ja ihan oli normaalit painehet.

Nyt vain on niin, jotta kun päivällä nukuin niin mitenkähän myöhään taas menee, että tuuti lullaa saapuu.

Tarttis varmaan tehä jotain väsyttävää, mutta mitä?????

Lukea varmaan....raamattua olen ennen leikkausta lukenut ahkeraan ja vähän sen jälkeenkin, mutta nyt on jotenkin jäänyt. Luulisin, että johtuu noista silmistä - eioo kiva lukee ku näkyy kahtena:))

Toivottavasti ne uudet lasit tulis pian, ehkä tuo pien kipuki lähtis sillä.

Jääkaappi kylmyys tulossa.

Nyt on haavakin näköjään parantunut. Huomenna sitten taas labraan ja toivottavasti veriarvot ovat sitä luokkaa, että torstaina voivat sytot tiputtaa.

Tosin siitä tiputuksesta tulee taas käsi kipeäksi joiksikin päiviksi, mutta pääasia on, että tehoaa. Jääkaapillekkaan ei ole asiaa kuin hanskat käessä kun kaikki tuntuu niin kylmältä, että tekis saman tien heittää purkit lattialle.

Väsymys on kummasti vienyt sängyn pohjalle jo melkein aamusta, mutta eipä siinä mitään soffa on hyvä ja petollisen mukava paikka köllähtää.
Mutta nyt tää typy lähtee kattoon nukkumattia ettei se kerkiä lentää ohi. Hyvää yötä..Jeesus myötä.

Verenpaine.

Jaahas huomenna labraan ja veren paine lääke on toiminut liiankin tehokkaasti, siksi kai väsyttääkin luultavasti (111/71). Sytojen ja 2 viikon kuurin aikana paineet ovatkin toiset ja 1 tabletti täytyy ottaa, mutta näin lääkkeiden tauko ajalla riittäisi varmaan puolikas.

Täytynee keskustella torstaina kun menen 2. kerran sytoihin.

Olo on tosiaan väsynyt henki olisi altis, mutta ruumis ei jaksa. Onneksi huomenna tulee kodinhoitaja, jääköön tiskit hänelle ja muu fiksaus.

Kauhistuin omaa tilaani

Luin tuossa Prognoosin sivustoa ja kauhistuin omaa tilaani - mikä se on? Muutenkin olen ollut tänään hermostunut vaikka kaiken järjen mukaan ei pitäisi olla (syto ja lääkehoidot ovat alkaneet, eikä lääkärikään ole antanut ymmärtää, että hautapaikkaa pitäisi hommata - päin vastoin hän uskoo, että syöpä saadaa jollain tasolla kuriin), muta miksi silti hermoilen ja huolestun?

Tulehdusarvotkin ovat liki normaalit (13).

Huolettaa,pelottaa,mutta silti toiveikas.

Tänään minua huolettaa nuo veriarvot, koska sain tiedon mitä mikäkin tarkoittaa. Seuraavalla syto kerralla aionkin keskustella muutamista arvoista ja mitä itse voisin niiden hyväksi tehdä vai onko tämä syöpä niihin syy.

Energia juomaa kävin hakemassa, niinkuin kehoittivatkin tekemään kun tuo natrium arvo on rajoilla.

Veljen synttärit on käyty ja kotiuduttu. Vähän pitäisi taas oikaista paikkoja ihan vähän, mutta olen ollut kokopäivän taas niin väsynyt.

Ajoimme veljeni synttäreille hautausmaan ohi ja väkisin tuli myös mieleen tämä oma ajallisuus. Huokaus......

Kuinka hauras voi elämän lanka ollakkaan. Oikeastaan joltain osin pelottaa ja toisaalta on toiveikas olo. Odotan myös edelleen seuraavaa syto kertaa - varmaan siksi, että tahdon hoitoja, että paranen.

VERIARVOJA

Laitoin tuohon sivupalkkiin ekat veriarvot ennen hoitojen alkua. Niitä tulen seuraamaan 3 viikon välein.

Varsinkin S-CEA pitäisi olla normaali ihmisellä alle 5 minulla se on 28.7.2009 ollut199.6, samoin ns. paniikkikohtauksiini voi vaikuttaa P-Na arvo, jokaon juuri rajoilla eli se pitäisi olla 137-144 välissä minullahan se on siinä ja siinä.

Karvanlähtö aikaa odotellessa.

Aurinko paistaa ja on kuuma. Huomasin myös, että minun pitää prjantaista alkaen jättää Xeloda-lääke viikoksi tauolle 20.8 on seuraava tiputus - siis minua ei tiputeta mistään vaan suonensisäinen sellainen...heh.

Olisinkohan muistanut koko asiaa ellei dosetti olisi mennyt tyhjäksi ja kun ajattelin täyttämistä taas viikoksi. No onneksi huomasin.

Sitä tässä olen odotellut, että milloin nuo karvat lähtee päästä. Minulle se ei ole katastrofi, pääsenpähän käyttämään kauniita huiveja ja peruukinkin saan hake ailmaiseksi ja sillä muokata ulkonäköäni - jotain positiivista tästä on pakko hakea, muuten ei jaksa.

Taakoitettu.

"Taakoitettu lapseni, sinua ei ole tehty kantamaan huolia ja murheita.Siksi sanon sanassani: Heitä kaikki huolesi Minun päälleni, niin Minä pidän sinusta huolen ja vaikutan sen, että Minun yli ymmärryksen käyvä rauhani saa hallita sinun sydämesi ja ajatuksesi. En voi ottaa sinulta niitä huolia väkisin, koska odotan, että vapaaehtoisesti Sanaani ja haluat luopua huolistasi.

Fil.4:6-7

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

Hermo heikko täällä on valvonut jo 5;destä asti. Huomasin vwc:ssä käynnillä, että haavasta (tosin pienestä kohtaa) tulee keltaista märkää!!!!!!!!!!!

Eikö se koskaan anna periksi, nyt pitännee soittaa syöpäpolille ja kysyä jatkanko lääkkeiden syöntiä - tämä lääke kun estää/vähentää uusien verisuonten syntyä ja haavojen parantumista.

Mutta oli nyt pakko tulla purkamaan itsensä tänne koneelle polin avautumista odotellessa.

Tämä ei siis voi olla totta sehän oli kiinni se haava. Kissoista saan kohta hepulin, ne on aivan liikaa nyt mun psyykkeelle - menee loputkin hermot.

Tuntuu, että levitköön syöpä sitten vaikka idokiinaan kun vain tuo haava paranisi. MASENTAA!!

Miksi, oi miksi. Taas on odottavan aika pitkä - olisi kello jo 8:ksan, että vois soittaa ja kuulla rauhallisen hoitaja tädin sanat "älä hermostu, ei hätä ole tämän näköinen se on pyöreä ja punainen"

Elokuun 1. päivä

Tänään on hautova ja väsyttävä ilma. Tytön kaveri oli yötä tai Kokkola rockissahan ne oli. Äitinä välillä huolestuttaa, mutta toisaalta yritän luottaa omiin lapsiini niin paljon. Ovathan he nähneet elämästä sellaisiakin puolia, joita ei toivoisi kellekkään.

Lääkkeistä ei nyt muita oireita ole ainakaan vielä tullut kuin tuo kylmän arkuus, joka tuntuu sellaisena puutumis pistelynä ja hiukset rasvottuu äkkiä vaikka olisi eilen pessyt ja aina sieltä muutama hius lähtee kun sormien läpi vetää hiuksia. Ilmeisesti ne on mulla sitten herkemmässä lähtemään.

Pahoinvointia ei ole ollut, mutta tuota väsymystä kyllä.

Noita kissimirrejä pitäisi saada vähemmäksi vaan vielä eiole ihan aika kun ovat niin pentuja - 2 viikkoa kun jaksaisi. 1 puoli vuotiaskin saa lähdön - sitten helpottaakin siltä osin.

Nyt iskee niin väsy, ettei aivot sano mitään. Pitäkää itsestänne huolta.