Olojen vuoristorataa.ei kestä.

Vaikka eiliset tulokset oli hyviä, niin tänään meinaa olla heikko päivä - lääkityksestä  ja sivuoireista johtuen.
On ikävä ja masennuttaa.

ILOISIA UUTISIA!

Sain tänään sypä arvo tulokset ja 4 hoitokerran jälkeen arvo oli tippunut 199:stä 65:teen.
Kädet on hieman rammat vielä kirjoittamaan, mutta tämän ilo uutisen halusin tulla jakamaan. Normaali tulos olisi terveellä ihmisellä 5 tai alle.

Tänään.....

....on sytostatti päivä. Eli näin ennen sinne menoa tulin laittamaan pikaisen viestin. Palaan kertomaan kuulumisiaheti kun kykenen - viimeistään varmaan huomenissa. Olkaa siis siunattuja siihen asti ihan jokainen.

Jääkää isän käteen ja Jeesuksen veren turviin.

Kysymyksiä ilmassa.

Tuossa juuri heräsin "päikkäreiltä". Tyttö on kuumeessa ja minä odotan torstaita, mutta en positiivisena kokemuksena.

Äsken tuli oikein ruumiillisena tuntemuksena ja hajuna se tunne mikä on kun syto päivä on ollut. Keho muistaa ja muistuttaa.

Ihan menee sanattomaksi.

Jääkaappi ammottaa melkein tyhjyyttään. Onneksi huomenna tulee sairaspäiväraha,mutta se ei lohduta kuin vatsaa ei mieltä, joka askarteelee jo torstaissa ja sitä seuraavissa päivissä.

Kuinka tyttö jaksaa, kuinka minä jaksan? Kysymyksiä taas ilmassa - liikaa.

Hei kohtalotoverit!

Tämä tunnustus kuuluu jokaiselle, joka sairastaa syöpää.

Tunnustus

Tämän tunnustuksen sain Sintulta

Ja ohjeita:Anna tämä tunnustus blogeille, jotka tuovat sinulle iloa ja innostusta syksyn harmauteen.

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.

2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.

3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa)joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.

4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä

TÄMÄN TUNNUSTUKSEN SAA JOKAINEN SIVULLA KÄVIJÄ OTTAA, TEISTÄ KAIKISTA ON ILOA.

Ilta miete.

Täällä istuskelen yksin. Tyttö on isällänsä yötä ja tapaamassa ystäviään. TV7 on ollut päällä koko illan. Pojat kyllä kävi molemmat toinen kaksikin kertaa.

Välillä olen käynyt katsomassa teidän kirjoituksia. Parasta aikaa Rene Laulajainen laulaa rukoilevasta äidistä poikansa puolesta.

Olkoon se tänä iltana meidänkin rukouksemme lastemme ja läheistemme puolesta tänä iltana kun painamme pään tyynyyn ennen nukahtimistamme. Herra kuulkoon jokaisen äidin ja miksei isänkin rukouksen.

Palatkoon tuhlaaja pojat ja tytöt kotiin, Jumalan, Jeesuksen Kristuksen Isän luo.

9 kuukautta.

Tänään sain kirjeen sairaalasta, jossa oli epikriisejä, joita pyysin hakeakseni tytölle omaishoidontukea.

Olin ollut siinä luulossa, että syto hoidot kestävät puoli vuotta, mutta nyt näinkin kirjeestä, että ne kestävät 9 kuukautta eli ainakin huhtikuulle saakka. Se oli jonkinlainen järkytys, miten tulen kestämään tämän 9 kuukauden hoidon aina 3 viikon välein.

Mielen täytyy taas työskennellä asian kanssa ja sisäistää asia. Nyt ensi keskiviikkona kun ottavat ensi kerran syöpäarvonkin, jota ei ole otettu kuin ennen hoitojen alkamista, niin toivon, että se olisi lasku eikä nousu suuntainen.

Toivon ja toivon ja rukoilen Jumalaa, ettävaikuttaisi asiaan. Tulee olemaan jännittävää kuulla tulokset - ihan hermostuttaa torstai, jolloin sen kuulen.

Puheenvuoro.

Huomenna pitäisi pitää todistus puheen vuoro. Siitäkö, että minulla on syöpä? No tavallaan juuri sen takia.

Miten Jumala on kantanut minua silloin kun on ollut vaikeaa. Olen yrittänyt hahmottaa puhetta ja jotain olen aikaiseksi saanutkin, mutta jotain puuttuu, jotain olennaista, en vain keksi mitä.

Varmaan jos en olisi uskossa ja luottaisi Jeesuksen täytettyyn työhön, menisin pitkin seiniä, en kestäisi - sen verran hermoherkkä normaalisti olisin. Mutta onneksi kiitos Jumalalle saan olla Hänen lapsensa ja Jumalalle arvokas.

Tiistai 13.10

Olen tänään tyytyväinen itseeni. vaikka päivä on vasta aamussa olen saanut oiottua paikkoja. Tosin nyt iski väsy ja ajattelin istua kirjoittamaan teille.

Tämän viikon torstaille minua on pyydetty todistamaan seurakuntaan siitä kuinka Herra on vaikeinakin hetkinä kuitenkin kantanut minua - on näkynyt vain yhdet jalan jäljet.

Olen yrittänyt hahmottaa mitä kertoisin sanoisin, puhunko omasta päästäni vai teenkö muistiin panoja, joitakin ehkä.

Vaikka välillä täällä valitankin elämän kurjuuttaa, niin parempana päivänä saan taas kiittää siitä kuinka Taivaan Isä on ollut mukana joka hetkessäni ja varjellut minua.

Tiedän kuitenkin, että huonoja päiviä tulee, tuleehan niitä vaikka olisi tervekin.

Oikeastaan ainoa asia mikä näin uskovana vaivaa on se,etten jaksa perehtyä saanaan juuri lainkaan. Siitä minun pitäisi tehdä parannusta. Vaan tässäkin asiassa luotan Herraan, että Hän virvoittaa minua tälläkin alueella - mitään maskia kasvoillan en halua pitää vaan olla oma itseni ja luottaa Herraan, että Hän pitää minut oikealla tiellä.

Ei enää......

....niin onnellinen. Lähinnä yksinäinen. Mutta onneksi ei syto jutut vaivaa, vaikka seuraavaa kertaa en taas innolla odotakkaan.

Seuraava kerta olisi 22.10 ja edellisenä päivänä verikokeet ja niissä nyt sitten on se syöpä arvokin mukana. Arvatkaa jännittääkö se tulos? Olisipa joku jolle purkaa tää mua vaivaava juttu, mutta täällä siitä en julkisesti voi kirjoittaa - harmi?

Herra rakas, Poikasi Jeesuksen nimessä varjele minua!!!!

Onnellinen nainen.

Täällä istuu syövästä huolimatta nyt onnellinen nainen! Eli syto-hoito oireet onnellisesti ohi tältä erää.
Muutakin syytä on, enpäs vaan kerro teille.

Down.

Henkinen olo on nyt down.

Lääkkeiden ja sairauden vuoksi tiedän, en vain pääse irti siitä.

Päiväni ovat Kaikkitietävän ja näkevän Jumalan käsissä, siis hyvissä käsissä. Mutta Jumalaen tahdo tulla vielä....haluan parantua.

Tämä olkoon Sinulle rukoukseni tänään - Poikasi Jeesuksen nimessä minä pyydän armahda minut tästä sairaudesta.
Haluan olla vielä vehreä ja satoa tuottava puu tarhassasi.

Ruusuja.

Leen@, Nurkkalintu, Palaga. Tässä lupaamani ruusukori kaikille. Olette parasta mitä minulle on sattunut.

Voimia teille!

Minä en vain jaksa. Nyt on aamupäivä, räntää sataa, äidin synttäreille pitäisi päivällä jaksaa. Mistä ihmeestä tämä alakulo ja masennus tulee, en halua sitä enkä pisteleviä käsiä ja jalkoja.

Pahoinvointiin otin lääkkeen asken. Herra rakas miksi kiusaat minua, Leen@:aa ja muita poista syöpä,helpota oloamme!

Yksinäisyys mikä kauhea kalvava olo. On kuin olisi yksin tässä maailmassa.

Muuta en nyt osaa kirjoittaa, mieli on niin täynnä, että se tuntuu tyhjältä. Palaan varmaan illemmalla.

Voimia ja halauksia ystävät!

Vaivalloista kirjoitusta.

Oikeassa olit Leen@. Olen ollut väsynyt ja nukuinkin tiputus päivän. En ole jaksanut kirjoittaa ja nytkin se on vähän vaikeaa tuon pistelevän käsi kivun takia. Kylmän arkuus ei helpota asiaa yhtään. Saa nähdä miten talvella kun nyt jo tuntuu, että naama jäätyy kun pistää edes vähän nenää ikkunan rakoon..

Olo ei ole hyvä.

Nuoriso lähti muutto hommiin ja olen nyt päivä sydämmen yksin. Toivotaan, että joku tulisi käymään.

Masentaa ja hermostuttaa vaikka veriarvot olivat menneet lääkärin mukaan hyvään suuntaan.

Lääkitystä ei muutettu, koska tämä lääke tuntuu teholtaan hyvältä.

Lääkkeet otin äsken ja huomasin, että pitää laittaa vettä pulloon valmiiksi ,jotta siitä tulisi huoneen lämpöistä - jääkaappi kylmää en pysty juomaan. Kaikki muille normaali on nyt minulle taas epänormaalia.

Voimia ja jaksamista tämä kyllä vaatii todella paljon ja henkisiä voimavaroja.

Tuisketta on ollut.

On ollu tosiaan kiirusta ja nuot poikien asiat mietityttännä miten pärjäävät ja nuorempi neuvoja tarvinnu. Nyt sitten on kaikki 3 tenavaa kokkolassa pojat omissa huusholleissaan ja tyttö tässä minulla.

Torstaina on taas lääkäri ja tiputus. Potuttaa koko tiputus ko on sitte muutaman päivän pois pelistä eikä pysty paljon autteleen poikia. No josko se tuo pikku sisko niitä sitten sistus hommissa auttelis. Vanhempi pojista kun aikoo laittaa kämpän nyt vähän niinku aikusemman laiseksi eikä enää mikskään "boksiksi", mutta valitteli kun ei oikein oo väri silmää. Kukkia ja koristeita vähä tahtos laittaa ja verhoja (ei enää lakanoita ikkunan peitoksi)

Huomenna on labra ja illallamennään katsomaan sitä vanhemman pojan asuntoa. Tiputuksen jälkeen kun en kykene muutamaan päivään kuitenkaan.

Ja tiiä sitte mitä lääkettä vaihtavat vanhan tilalle ja minkälaiset oireet siitä tulee toivottavasti ei oikein pahoja.

Aito ikinuori silti.

No niin nyt meikäläinenkin on sitten 1.12 alkaen eläkeläinen - tänään tuli päätös. Vähän on oudon tuntuista, mutta kait siihen ajatukseen tottuu.

Kaikkea olen tässä laskeskellut ja soittanut ja tarkistanut vero prosenttia ja asumistukikin menee uusiksi.

Olo on ollut ihan hyvä, mutta sitten iskee toinen tauti laiskuus, voi, voi. No onneksi sekin on ohi menevää laatua, päivää on vielä pitkästi kääntää vaikka koko talo ympäri.

Vuokra isäntäkin tuossa mainitsi, että ensi tiistaina tulee kiinteistö välityksestä arvioimaan tämän talon myynti hintaa. Saa nähdä miten tässäkin asiassa käy.

No kyllä Herra omistaan huolen pitää, joten nou hätä.

Minä huudan Sinua Herra.

Aamu on taas tänään vaikeampi kuin esim. eilen, jolloin olin tosi energinen. Liekö liikaa asioita mielen päällä - mene ja tiedä.

Jotenkin pitäisi saada mieli kuriin ja rauhoittumaan. Tiedän kyllä, että se tästä taas kunhan päästään alkuun. Mieli olisi taas altis vaikka mihinkä, mutta ruumis pistää hanttiin.

Sen tiedän, että syövästä tämä ei nyt johdu vaan se on tuo mieli joka tekee tepposiansa.

Onneksi meillä on taivaallinen Isä, joka kyllä tietää meidän mielemme ja tunteemme, mutta onhan Jeesuskin sanonut, että me emme saa koska emme ano.

Siis Rakas Jeesus minä tuon tässä Sinulle kiitoksen kanssa tiettäväksi, anna minulle yli ymmärryksen menevä rauha sydämeeni ja suojaa minua tänään edestä ja takaa. Ilman Sinun Taivaallisen Isäsi huolen pitoa en jaksa yksin kulkea tätä välillä niin kivikkoista tietä. Kiitos siitä, että autat ja kuljet kanssani, niinkuin olet kulkenut tähänkin asti. Tästä kuuluu kaikki ylistys ja kunnia Sinulle, koska omassa voimassamme me emme voi mitään. Aamen

Soitto syöp.polille.

Tänään siis taas kerran soitin syöpä polille. Lääke tauotettiin. Aikaisemmin muutama päivä tästä taaksepäin vähensin itse lääkkeen oton aamuun. kun en enää perjantaina saanut ketään polilta kiinni. Olohelpottui ja wc-reissut väheni.

Elikkä nyt siis kun tuli arki soitin heti aamusta polille ja keskusteltiin taas krran hoitajan kanssa tilanteesta.

Ensinnäkin olin laihtunut 3 kiloa ripulin takia tässä ihan 4-5-päivän aikana ja ripuli jatkui. Jotenhoitaja kehoitti tauottamaan Xelodan oton ja keskustelemaanseuraavalla kerralla eli 1.10 lääkärin kanssa tilanteesta - pitäisikö lääke vaihtaa.

Olo on tietysti ollut parempi nyt kun ei lääkettä ole ottanut,mutta, mutta eihän tämä näinkään voi jatkua.

Yritän nyt nauttia tästä ajasta kun ei ole vaivoja. Olokin on energisempi ja kotihommat sujuu hiukka sutjakkaammin.

Trabetsilla taiteluahan tämä on noiden lääkkeiden kanssa - yksi ssopii yhdelle ja toinen toiselle. Muutenhan tuo Xeloda olisikin aikavaivaton ja sillä pääsisivähin oirein, mutta poli on huolissaan varsinkin tuosta painon laskusta ellei ripulia saada ojennukseen..

Nyt sitten ollaan ja odotetaan kuun vaihdetta.

Näihin kuviin ja tunnelmmiin.

Vahvoja heikkoudessa.

Ilta on jo käynyt myöhään. Tyttö nukkuu ja minulla on TV7 päällä katson sitä tässä samalla kun kirjoitan.

Tänään on ollut hyvä päivä. Olo on taas tyyni. Kunpa muistaisin tämän olon sitten kun on taas ollut seuraava hoito. Niin päivinä kun on vaikeinta hoidon jälkeen tahtoo unohtua, että se paha olo on vain väli aikaista ja ohimenevää kunhan jaksaa 3-4 päivää.

Kunpa nämä onnelliset ja paremmat hetket jäisivät mieliimme yhtä hyvin kuin huonot hetkemme. Mutta ihmis luonto on parempi muistamaan onnettomat hetket - miksi sitä en tiedä.

Olemme kuin raamatun Elioita erämaassa täysin masennuksisa. Jumalan vastaus oli syö, juo ja nuku. Silloin kun meidän tiellemme tulee "erämaa" synkkä kausi, tehkäämme vain se mikä on pakko pysyäksemme hengissä, ottakaamme tarjottu apu vastaan, se ei tee meistä heikkoja vaan vahvoja heikkoudessa.

Toisaalta.....

....se mitä kirjoitin "Mun"-blogissa, niin mulla ei pitäisi olla mitään hätää. Mutta minkä sitä tunteilleen voi. Järjellä kun ei ole tunteiden kanssa mitään tekemistä ja tunteet ovat vahvemmat kuin järki.

Tunteet kun sanoo yhtä niin järki ei seuraa ainakaan heti perässä. Tytön yö hali helpotti, siksi kait kirjoitan näin nyt. Meillä on kuitenkin tunteet sairauteni suhteen aika samanlaiset. Onneksi tyttö saa olla koulussa ja irottautua koto maailmasta päiväksi vaikka koulu päivät ovatkin rankkoja ja pitkiä.

No ollaan toiveikkaita huominen voi olla jo taas parempi - toivotaan ainakin niin.

Tänään.

Linkistä pääsette tämän päivän postaukseen kun en jaksa asiaa toistaa.

Päivän panikoinnit.

Tänään on sitten verikokeet otettu ja soittoa ei ole perään tullut eli tarkoittaa, että huomen aamulla sytoihin. Samalla täytyy puhua tuosta verenpaineesta kun äsken mittasin niin eka mittaus oli 107/83 ja toka mittaus 117/83. Varmaan pitää tässä illan mittaan vielä mitata. Meinas vähän huipata nimittäin. Meikä on niin herkkä kaikkeen ylimääräiseen, että heti täyty soittaa yläkerran sairaanhoitajalle (hän ei tosin ole enää töissä oman sairautensa vuoksi)

Olen varmaan liian hermoherkkä eikä mitään varmaan olen vaan ihan tosissani olen. Inhoittava luonteeen piirre,todella inhoittava - säikähdän aivan vähästäkin. Siksi minulla tuo paniikkikin tulee aika helposti.

Kaupassa kävin ja niin lähimässä kuin olla voi ja äkkiä takaisin, ettei vain tapahdu mitään itselleni (esim. mene taju). Joku voi naureskella tällaisille jutuille, mutta jonka kohdalle ne sattuu niin se on totisinta totta. Postilaatikollekkaan ei aina tohdi mennä kun pelkää, että pettää jalat alta.

Rauhoittava piti ottaa kun tulin kaupasta, muutoin panikoisin vieläkin. Tytölle en tohdi edes sanoa sillä hän on nähnyt todellisia kohtauksia minulla ja joutunut soittamaan siksi kerran ambulanssinkin , silloin asuttiin vielä Kälviällä ja oltiin menossa kaupunkiin vaan siitä tulikin reissu terveyskeskukseen - kerran aikaisemmin olin yksin liikenteessä ja samoin Kokkolaan menossa - eikun takaisin ja tuhatta ja sataa terveyskeskukseen.

Voisi tämä elämä helpottaa jo edes siitä kohtaa, koska se on ilkein tuntemani tunne mitä tiedän.

Pelottava tosi pelottava ja todellinen sillä hetkellä.

Piti tänään siivotakkin, mutta arvata saattaa miten siinä kävi - onneksi tämä ei ole mikään kaatopaikan näköinen, mutta olisihan se ollut mukava järjestää paikkoja uuteen uskoon. Olisi ollut mukavampi tulla huomenna sytoista kotiin kun paikat olisi olleet uudessa uskossa. Mutta tänään olen väsynyt, saamaton,laiska ja ties mitä. En koe itseäni perinteisenä äiti hahmona enää vaan sellaisena, josta täytyy pitää huolta. Tosin sellaista henkilöä ei ole.

No niin tämäoli sellainen marina tuokio, toivottavasti kestitte.

Verikoe päivä huomenissa.

Huomenna aamusta olisi sitten taas verikoe päivä ja torstaina sytopäivä mikäli veriarvot sen sallivat.

Vähän on ollut alavireisiä nämä päivät.Tänään onneksi ystävä tuli hakemaan kirppikselle ja se piristi kummasti.

Pelko taudin leviämisestähän tässä eniten pelottaa, niinkuin varmaan muillakin syöpäläisillä. Lääke on ollut tauolla pitempään kun oli se mahatauti eivätkä haluneet minua oikein sippiin saattaa, joten neuvo oli pistää lääke tauolle jo muutama päivä ennen kuin varsinainen tauko olisi pitänyt aloittaa.

Sukkakin on saanut muotoa jakohta aletaan kaventamaan. Piti vain taas selvittää lankoja - senkin kissan retaleet. Vaikka kuinka hyvin yrittäisi peittää ja piilottaa niin kummasti vain löytävät apajan. Samoin kävi tytön langoille tänään. Lankapussi suussa iloisesti tepsuteltiin tytön kamarista olohuoneeseen ja keskimmäinen on hyppytaudissa - siis kissa japienin ei tietysti ymmärrä, luulee,että tääon joku kiva leikki ja härnää toista. Onneksi ovat tyttöjä kaikki.

Vanhin kissa kattoo ja ihmettelee,että mikä tuolle tuli kun pyörii ja kierii ja kurnuttaa lattialla.

Semmoista tänne tänään.

Siunausta ja varjelusta teille kaikille.

Peruttu.

Tämän pellen nauravien kasvojen takana on todella surulliset kasvot jo valmiiksi ilman alla olevaa tietoa.

Just äsken soittisyöpäyhdistyksestä, että kurssi on peruttu liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi(;

Tämä tässä nyt vielä tuli kun on muutenkin masentava olo. Nyt kun kaikkein eniten olisin tarvinnut vertaistukea. Nyt on kyllä sellainen oloettei kertakaikkiaan jaksa ponnistella - ei yhtään, kun jo valmiiksi olen aivan down.

Uskomattomia asioioita.

Ystävä kävi tänään pyörähtämässä. Kaikkein järkyttävin uutinen oli se, että nuorella tytöllä on todettu n. 20 vuotiaallaa molemmisaa rinnoissa useampia kasvaimia. Myös tyttäreni kertoi, että samaisessa koulussa on alle 20 vuoden oleva tyttö, jolla on todettu munasarjasyöpä ja jos oikein ymmärsin, niin leikkauksen jälkeen hän ei tule saamaan lapsia.

Ymmärtäisin jos minulla ja /tai vanhemmilla ihmisillä todetaan näitä, mutta näin nuorilla elämänsä alku puolella olevilla nuorilla....jotenkin vain niin uskomatonta.

Mistä ihmeestä tämä kaikki johtuu!!!!!!!!

Jos lomallepääsis?

Taas on käyty saunassa ja on suht' virkeä olo.

Onneksi soittelin tänään Vaasan syöpäyhdistykseen ja kyselin missä vaiheessa meikäläisen lomatuki-hakemus on. Paperit oli kuulemma lähetetty Jyväskylän kelaan, johon ystävällinen täti antoi numeron - soitin - perille ol itullu, mutta kun se B-lausunto puuttuu,..... mutta hyvänen aika kattavan epikriisin olin jo aikaa sitten laittanut...no,eikun syöpäpolille soitto, että laittakaa nyt ihmeessä se lausuntoja vähän sassiin kun Härmän kurssin(pidetään suolistosyöpään sairastuneille soputumiskurssi) pitäisi alkaa 14.9.2009 ja kait ne päätöksetkin on hyvissä ajoin laitettava valituille.

Toivottavasti päästään siis minä ja tyttäreni. Ja jos nyt päästään niin hyvä säkä käy tytöllä kun käy terveysalan-oppilaitoksessa, niin saa näistä Härmän luennoista 1 opintoviikon - taas toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Onkohan siellä lankaa myytävänä? :))

Ikäänkuin kirja.

Tänään tai oikeastaan äsken kun luin Pilviharson - blogia tuli mieleeni, että olisiko siinä mitään järkeä alkaa kirjoittamaan oma elämäkertaa blogin muodossa....hmmm täytyy miettiä. Se nimittäin olisi mielenkiintoinen projekti jo omaa itseäänkin ajatellen.

Niin ja ne kissan tuhot on sitten korjattu ja sitä projektia jatkettu. Kohta on sen pelätyn kantapään H-hetki lähestymässä.

Kissan venkula mokoma.

Voi kissan mokoma!!!!!!!!!! löysi tikkauksen ja sen arvaa miten kävi. Tarkemmin en ole tuhoja vielä tutkinut, mutta kaikki langat oli lattiallasekaisin ja ainakin yksi puikkollinen on pois.Täytyy rääpiä silmukat takaisin puikolle .....voihan itku.

Mitä tästä siis opimme - ei lankoja kattien ulottuville tai ainakin pussin suu tarpeeksi kiinni.

Abroboo..tuli mieleen mahatauti taitaa olla selätetty...jippiiii!

Ja pesukonekin löysi oivan paikan kaapista ja on asennettu paikoilleen.

Palpoiden pehmeää.

Nyt se on syöpä sairauden lisäksi iskenyt langan neulomis-tauti! Vartta siis sukan on kertynyt ja kone pysynyt vaiti. Täytyy keskustella syöpäpolilla seuraavan kerran siitäkin että eihän se ole vakavaa. Ja kun tuota varttakin on sentään tullut ja kohta puoliin ollaan jo taudin vaikeimassa vaiheessa eli kantapäässä - onneksi antoivat ohjeet kantapään selättämiseen -

oikein saa huokaista helpotuksesta, että kunnon ohjeet ja reseptit siihenkin on keksitty.

Ja vallankin kun se aine on vaaleansinistä -ja vaaleanpunaista pehmeän oloista käsin kosketeltaessa vai miten ne lääkärit sen hienosti sanoo "palpoiden pehmeää kudosta".
Että tällaista kauheaa tänne tänään - luultavasti jatkuu kroonisena.